Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: nyt se sitten tapahtui

Hei Ipana! Äitini (64 v) on taistellut kohta neljä vuotta munasarjasyöpää vastaa, ja nyt olemme siinä samaisessa tilanteessa, että hoitoja ei enää viime viikolla annettu, koska äitini yleiskunto on niin heikko. Nyt olemme sellaisen junan kyydissä, joka vie eteenpäin ja mitään ei voi tehdä... Äitini on nyt ensimmäistä kertaa koko tämän taudin aikana sairaan näköinen, jotenkin elämän kaikkoaminen näkyy...

Olen ollut koko nämä neljä vuotta täällä sivustolla ja saanut hyvää tietoa ja lohtua. Nyt kun loppu lähestyy, kaikki aina sanovat,että puhukaa asiat selviksi. Minusta tuntuu ainakin vielä nyt kun tämä ikävä uutinen on niin uusi, että puhua mistä ? Olemme aina olleet perheeni kanssa tosi läheisiä ja puhuneet hyvät ja huonot asiat poikki ja pinoon silloin kun ne ovat tulleet vastaan.

Suurin huolenaiheeni on isäni, joka menettää puolisonsa, jonka kanssa on ollut 14- vuotiaasta lähtien. Vaikka tämä kaikki on raastavaa, tuntuu, että minä ehkä jotenkin selviän tästä, minulla on vielä puoliso ja lapsi jäljellä, luotan, että elämän virta kuljettaa minua eteenpäin. Onhan isälläni tietysti myös minut ja siskoni, muttä pelkään, miten hän selviää tästä...

Ajatuksetkin kulkevat ihme polkuja, välillä huolehdin esim. siitä, että millainen urakka äidin tavaroiden läpikäyminenkin on, ihan naurettavia ajtuksia, ja mitä vielä päähän tuleekaan kun aika kuluu !
umpikuja | 23.3.2008 klo 12:30:56