Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: On aika kohdata rajansa
painoin vahingossa lähetä-nappia vaik olin viel kirjottamassa...Sunnuntaina tajusin että näin ei voi jatkua. Kävin lääkärissä, joka määräsi mulle ainaki näin alkuun 1viikon sairaslomaa flunssaan ja uupumukseen. Ahdisti tosi paljon soittaa töihin maanantaina ku tiesin että ei sieltä ymmärrystä heru. Tänään kävin puhumassa äidin kuoleman herättämistä tunteista psykologin kanssa ja se teki hyvää. Psykologi näki että oon ihan uupunut ja lievästi masentunutkin ja suositteli että ottaisin vielä ainakin toisen viikon sairaslomaa.
Vasta nyt alan tajuta, että äiti ei tule takaisin. En voi enää turvautua häneen kun mulla on huolia ja meidän perhe ei enää koskaan tule olemaan se sama kuin ennen. Isää olen nähnyt harvoin, hän ei oikein ole tahtonut nähdä meitä lapsia. Mä nään vieläkin öisin unia äidistä ja kaikissa unissa äiti on tosi huonossa kunnossa, mutta yrittää silti jaksaa. Yhessäki unessa äiti oli lähössä kaupungille ja mä sanoin että et sä voi lähteä ku sä oot niin sairas. Ja yhessä unessa äiti soitti mulle ja puhu niitä näitä sen ja isän koirasta. Mä aloin itkeä ja äiti kysy, että mitä mä itken. Sanoin äidille siinä unessa että itken, koska sä olet kuollut. Silloin äitikin alkoi itkeä.
Noi unet liityy varmasti siihen, että mä en voi ymmärtää sitä, että äiti yritti viimeseen asti salata meiltä kuntonsa alenemisen. Äiti yritti suojella meitä, mutta toisaalta se myös eristi meidät itsestään. Äiti ei antanut meidän olla tukena. Ja luulen, että on täytynyt olla tosi raskasta äidille yrittää olla meidän nähden pirteä ja iloinen. Äiti yritti aina olla niin vahva, ja samaa mä oon yrittäny näköjään tietämättäni nää 4kk äidin kuoleman jälkeen.
Mä luulin, että mä olin käsitellyt äidin kuoleman mielessäni, olin kanssa seurakunnan sururyhmässä syksyllä ja kävin puhumassa ammattiauttajan kanssa ja sain tukea ystäviltäni. Mutta täällä mä vaan istun tietokoneen ääressä yksin ja itken ja suru ja ikävä on kovemmat kuin koskaan:(
- On aika kohdata rajansa pinjaenkeli
- Re: On aika kohdata rajansa muistot
- Re: On aika kohdata rajansa surusyksy
- Re: On aika kohdata rajansa kamari
- Re: On aika kohdata rajansa Tiltu_R
- Re: On aika kohdata rajansa pinjaenkeli
- Re: On aika kohdata rajansa leijonalintu
- Re: On aika kohdata rajansa leijonalintu
- Re: On aika kohdata rajansa pinjaenkeli
- Re: On aika kohdata rajansa leijonalintu