Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: On aika kohdata rajansa

Hyvä, että uskalsit ottaa aikaa itsellesi. Väitän, että sekin vaatii rohkeutta. Itse huomasin myös taas putoavani. Kyyneleet valuu ja on niin ikävä. Suru iski taas, potkaisi palleaan ja repi raa'asti haavat auki. On niin ikävä Äitiä! Itkettää..en jaksa mitään. Meillä on ollut aika rankkaa, kun lapset on sairastellut niin paljon. Ja itsekin olen ollut paljon kipeänä. Kaksi päivää maltoin olla saikulla, vein jopa lapset hoitoon kun olin kuumeinen ja uupunut. Samaan olen sairastunut minäkin; kun alkoi helpottaa, haukkasin liian suuren palan, kyllä minä selviän...lääkkeiden voimalla puskin minäkin eteenpäin. Nyt ollaan pohjalla taas. Muttei ole kanttia levätä kunnolla, heittäytyä suremaan. Taas surutyö siirtyy. Sekavaa tekstiä, mutta niin on mielikin...mä olen niin yksin ilman Äitiä!
Voimia Pinskun Äiti! Sieltä se pieni enkelisi jostain katselee ja on tyytyväinen, kun Äiti ottaa aikaa itselleen ja perheelle. Se on tärkeintä.
surusyksy | 26.2.2007 klo 21:27:51