Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Äidistä luopuminen

RAKAS YSTÄVÄ !!Olen suunnattoman pahoillani äitisi ja sinun itsesi vuoksi.Sinulla tulee olemaan todella rankat ja raskaat ajat.Minä tiedän koska olen kokenut aivan samaa aivan äskettäin.Äidilläni laajalle alueelle levinnyt mahalaukun syöpä jolle ei voitu tehdä mitään.Sairastamisaika oli tiedossa vain vajaa 2kk.Ei osannut ajatukseen edes tottua kun äiti olikin jo poissa.Sytostaatit eivät auta mitään,pitkittävät vain elämää mutta eivät paranna.Päivä kerrallaan ja ne päivät ovat pitkät ja raskaat.Ole äitisi tukena,seurana niin paljon !!! kuin sinulla on mahdollisuus,minä olin päivittäin äitini kanssa kotona ollessa ja terveyskeskuksessa sen vajaa 3 viikkoa mitä äiti oli ollenkaan sairaanhoidossa.Äiti oli kiitollinen kun jaksoin päivittäin monta kertaa käydä äidin luona,hieroin jalkoja,pitelin kädestä kiinni,juteltiin tai oltiin hiljaa mutta äiti tunsi että olen läsnä,silitellen tai kädestä kiinni pitäen.Äiti oli onnellinen.Viimeiseen hengenvetoon asti olin vierellä ja juttelin vaikkei enää viimeisen tunnin aikana enää jutellutkaan,mutta tiedän että äiti kuuli ja tunsi että rakas omainen on vierellä.
Äitini kuolemasta on tänään kulunut 1kk9päivää.Suru on aivan hirveää,itken,itken ja itken.En vieläkään ajoittain halua uskoa että minun RAKAS äitini on kuollut.Luopumiseen ei koskaan ole valmis eikä sitä koskaan tule hyväksymään.En minä ainakaan.Tiedän että suru,itku ja toivottomuus musertaa,oma elämänhalu on poissa.Ahdistus tulee sitten kun äitiä ei enää ole.Puristus ja kuristava tunne tuntuu hengityksen lamaannuttavan.
Älä kuuntele toista ihmistä,anna omat tunteet olla sellaisina kun ne tunnet,itket,raivoa,huuda jos siltä tuntuu.Älä tukahduta tunteitasi.Sinulla on oikeus tuntea surua,itkua,katkeruutta,vihaa.Itke niin paljon kuin vaan pystyt,kyyneleitä riittää.Minulle on sanottu usein "lopeta jo itkeminen","eikö se vielä helpota","mikä siinä on kun ei rupea helpottamaan".Äidin kuolemasta reilu kuukausi niin nytkö minun jo pitäisi lopettaa sureminen,ei käy , suren niin kauan kuin minusta ITSESTÄNI siltä tuntuu.Ole äitisi seurassa niin paljon kuin voit, vielä tulee se päivä kun et voi vaikka haluaisit,sitten se on myöhäistä miettiä miksi en ollut äitini vierellä,koska tiedän kokemuksesta että äitisi tykkää siitä että joku rakas läheinen,omainen on läsnä niin paljon kuin mahdollista.Hoitajilla ei aikaa ja ihminen joka tietää että kuolema lähestyy niin kaipaa tuttua turvallista omaista lähelleen,tässä tapauksessa sinua,minun tapauksessa äitini minua.Äidin lapset,olisi hyvä että kaikki olisivat äidin luona,eivätkä hylkäisi toista silloin kun sitä eniten tarvitsee.Toivon sinulle paljon jaksamista ja voimia vaikka minua itseäni ärsyttää suunnattomasti kun sanotaan "voimia sinulle"kun tietää ja tuntee että voimia ei ole.Olet turta ja tarvitset vain vierellesi joka jaksaa kuunnella sinua vaikka toistaisit päivittäin samoja asioita.Jos haluat kirjoitella niin kirjoita.Itseänikin helpottaa kun saa kirjottaa tuntemuksia.Ja minulla kuolema on niin lähellä,äskettäin käynyt niin osaan paneutua sinun ajatuksiin aivan täysin.Koska aavistan tunteesi ja ajatuksesi vaikka ne ovatkin jokaisen omia.
nina | 15.8.2007 klo 20:04:58