Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Äidistä luopuminen

"Älä sure sitä, että yhteinen aika on ohi, vaan iloitse siitä, että se on ollut..."

Tuohon Goethen ajatukseen summautuu paljon viisautta. Moni syöpään menehtyneistä läheisistämme on kuin puolisoni, jolle yksi tärkeimmistä asioista oli oma lupaukseni siitä, että selviän myös hänen poismenonsa jälkeen: "Sureminen on sallittua, mutta yksin et saa jäädä".

Oma surutyönsä täytyy meidän jokaisen tehdä omalla tavallamme, mutta sen ohella kaikki jatkaa kulkuaan ja elämä jatkuu. Vaikka oma maailma menee yhdessä hetkessä pirstaleiksi, minuutit kuluvat kuten ennenkin, minuuteista tulee tunti, tunneista päivä, päivä vaihtuu uudeksi päiväksi ja elämä jatkuu... Halusin tai en, minun on jatkettava eteenpäin: surevana, mutta silti jatkettava.

Syöpä erotti minut puolisostani 1,5 kk sitten, mutta jo nyt uskon vahvasti, että tästä selviän. Itkin tänään, itkin eilen - luultavasti itken vielä huomennakin, mutta selviän hetki kerrallaan ja päivä päivältä vahvempana. Niin käy myös sinulle, vaikka se välillä ihan mahdottomalta ajatukselta tuntuukin.
Bee | 17.8.2007 klo 23:27:01