Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Miksi sinä olet katkera?
Huomenta phk.Kiitos kauniista sanoistasi. Syvä osanottoni suruusi, tiedän miltä sinusta nyt tuntuu. Rankinta minullekin oli ekat päivät ja viikot.
Hyvä, että ehdit kertoa äidillesi kuinka paljon häntä rakastat ja kuinka tärkeä hän sinulle oli. Nostan sinulle myös hattua, kun jaksoit toimia hänen omaishoitajanaan. Minun äitini sairasti kohtusyöpää kolme vuotta, tarinani voit lukea saattohoito-osiossa. Syöpä oli hänelläkin lopussa levinnyt koko vatsan alueelle.
Minä täytin keväällä 40 v ja perheeseeni kuuluvat mies ja kissa. Kyllä silti monesti tuntuu tosi yksinäiseltä, mutta onneksi olen ollut yhteydessä äidin isän puoleiseen serkkuun, joka on henkisesti minulle kuin toinen äiti. Minäkin olen ainoa lapsi.
Hieno asenne, että yrität tsempata ja pysyä vahvana, mutta muista kuitenkin, että se suruprosessi olisi hyvä käydä läpi. Tarkoitan sitä, että vahvuutta on myös se, että myöntää olevansa heikko. En tiedä ikääsi ja sosiaalista verkostoasi, mutta olisi hyvä, että voisit jonkun kanssa jakaa sen surun. Suru on osa elämääni pitkän aikaa ja itse ainakin kerron ihan suoraan tilanteeni. Äitini on kuollut yli 2 kk sitten ja tämä on minun todellisuuteni nyt. Kanssaihmiset sitten joko ymmärtävät tai eivät ymmärrä. Suruprosessiin kuuluvat jossain vaiheessa myös viha, katkeruus, pettymys jne. muita ikäviä tunteita. Alussa olin katkera kaikille niille, joiden äiti on vielä elossa ja jotka voivat viettää aikaa äitinsä kanssa. Alussa oli vaikeaa tavata ja nähdä äitejä ja tyttäriä yhdessä. Olin kerran mieheni kanssa kiinalaisessa ravintolassa ja viereen istui kaksi naista. Vanhempi ja nuorempi. Sitten se vanhempi nainen alkoi kertoa nuoremmalle, että muistan, kuinka olin äitini kanssa ulkomailla kiinalaisessa ravintolassa vuonna 1 ja 2. Jolloin itsekin muistin, että ai niin, minäkin olen ollut ulkomailla äidin kanssa kiinalaisessa ravintolassa. Minulle tuli niin paha olo, että oli pakko poistua paikalta vähäksi aikaa. Onneksi olimme ehtineet syödä jo. Eihän se nainen pahalla tarkoittanut eikä voinut surustani tietää. Sitä vaan ei voi etukäteen tietää, missä tilanteessa se suru ja ikävä aktivoituu.
Niin, kuten sanoin, niin voisin olla katkera, mutta en ole. En ainakaan enää. Kyllä vieläkin tulee vaikeita päiviä, kun olen käynyt äidin tavaroita läpi, jotka kaikki perin.
Osaatko sinä lähettää yksityisviestejä? Ohjeet siitä on kerrottu keskusteluryhmiin kirjautumisen yhteydessä.
Nimittäin tänne voit aina kirjoitella ja suosittelenkin kirjoittamaan hyvät ja huonommat fiilikset. Se auttaa. Itse käyn myös terapiassa, koska ihan hyvä saada ulkopuolista ja puolueetonta näkökulmaa elämäänsä.
Oikein paljon jaksamista sinulle ja kerro kuulumisiasi. Tänään on huono ajokeli tiedossa, joten ajakaa hyvät ystävät varovasti. Minunkin pitää ajaa kaupunkiin iltapäivällä vaihdattamaan talvirenkaat. Kreivin aikaan sanoisin.
- Re: Miksi sinä olet katkera?toukotyttö
- Re: Miksi sinä olet katkera?ninnu72
- Re: Miksi sinä olet katkera?sutinah
- Re: Miksi sinä olet katkera?kevät 2010
- Re: Miksi sinä olet katkera?Siipi maassa
- Re: Miksi sinä olet katkera?Siipi maassa
- Re: Miksi sinä olet katkera?Siipi maassa
- Re: Miksi sinä olet katkera?mirkkuz