Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: yksin...

Sinulle Yksin...

Suosittelen sinua todella lämpimästi keskustelemaan esim. työterveyshuoltosi terveydenhoitajan kanssa. Hän on vaitiolovelvollinen ja voi tarvittaessa ohjata sinua eteenpäin.

Itse tein niin tässä keväällä 2008, kun oli kulunut 1/2 vuotta siitä, kun saattohoidin rakkaan puolisoni, joka kuoli samana päivänä kun itse täytin 40-vuotta. Elän nyt aikaa (vähän yli 1 vuosi on kulunut) lastemme kanssa yhdessä 8- ja 9-vuotiaat tytär sekä poika.

Kävin siis työterveydenhoitajalla kertomassa tarinamme ja hän suositteli minua ottamaan yhteyttä psykologiin. Kävin psykologilla 5 kertaa ja tiedän, että voin mennä tarvittaessa uudelleen. En tarvinnut mitään lähetettä enkä diagnoosia. Minusta ammattilaisen kanssa keskustelu, jolla ei ole mitään tunteita mukana, oli todella hyvää ja osui oikeaan ajankohtaan.

Toki juttelen edelleen aiheesta niiden kanssa, jotka ovat kiinnostuneita, mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vähemmän kukaan muistaa asiaa. Itse toimin sosiaalialalla ja olen työssäni paljon tekemisissä ihmisten kanssa, joita odottaa elämän päättyminen pitkäaikaissairauden johdosta. Ne asiat eivät vaivaa mitenkään, koska minulla ei ole vieläkään empatian tuntemuksia mihinkään. Ehkä sitten joskus...

Tunnen kyllä surua päivittäin ja olen ylihuolestunut lapsista. Psykologin mukaan se on tavallista. Joten tämä neuvoni voisi olla yksi mahdollinen ratkaisu ongelmiisi - toivottavasti auttaa myös sinua.

t. Marathon
marathon | 11.11.2008 klo 20:46:44