Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: yksin...


Hyvä on avautua keskusteluuun. Niin mies kuin nainen ovat yksin syövän viedessä läheisen. Me olemme yksin, vaikka saamme muiden apua. Vasta aito myötätunto voi auttaa enemmän, jos sen saa kohdata aitona ja vilpittömänä. Tyhjyyden tunteen täyttäessä olemuksen, tapahtuu sellaista, mikä aiheuttaa vääränlaista hallintaa. Sydämeen sukeltaminen parantaa tuosta surun ja tyhjyyden tunteesta. Sydänihmiseksi ryhtyminen on vain päätöksestä kiinni ja siihen oppii ajan kanssa. Minulla siihen vierähti vuosia. Naiset osaavat sen luonnostaan paremmin sillä heillä on tuntuma luonnon kiertokulkuun.

Syöpä koskee koko perhettä. Suvun tapa elää on siinä päällimmäisenä, mikä provosoituu sitten erilaisin oireina ja sitten ehkä syöpänä, jos oma elimistö ei kykene puolustautumaan. Jos on herkkänä suvun energioille, on hyvä opetella sydämessä olemisen taika. Murheet haihtuvat ja oma aito luonnollisuus nousee esiin. On haastellista kyseenalaistaa kaikki se oppi, mitä on läheisiltään saanut, mutta sen läpikäyminen tuo vastauksia, oivalluksia ja suvun käytösmalleihin ei enää tarvitse samaistua.

Teemme valintoja joka hetki ja ne on vain hyväksyttävä. Jätettävä taakse ja kunnioitettava niitä. Uusi hetki on tässä ja nyt, voit valita aina uudestaan. Hetkestä hetkeen eteneminen ja valinta tuovat sinut uudelle etapaille, josta voit olla onnellinen. Jos seuraa maailman melskeitä, suvun edellytyksiä tai oman mielensä aatoksia ajautuu hyvin helposti torumaan itseään. Syyllistyminen luo sitten menneisyydestä aihealueita, jotka tuhoavat tämän kauniin hetken, joka voisi olla ilontäyteinen ja rauhan kyllästämä.

Olen hoitanut syöpäsairasta moittimatta jälkikäteen itseäni, vaikka joudun tuon tuosta ajamaan hänen etujaan, niin tein sen silloin ja johon olen tyytyväinen, koska tein parhaani. Se riittää, ei siinä mitään roolileikkejä tarvita vaan aitoa välittämistä ja myötätuntoa.

Parisuhde on elämänpeliä kahden eri sukhaaran välillä. Siinä on esillä samat energiat kuin kodinperinnössä mutta usein eri vivahteina. Käyttätymisen havainnointi, oivallus ja muuntuminen luovat sydämessä tilaa olla ja elää tätä elämää onnellisten tähtien alla.

Jokainen voi kasvaa omaksi Itseksensä, yksilöksi, joka osaa kunnioitta niin itseään kuin muita ja samanarvoisina. Kaikki tämä alkaa omasta valinnastamme, on meillä millainen perhe- ja sairauskertomus takanamme. Kääntäkäämme vastoinkäymiset positiivisuudessa elämän riemuksi.
yksilö | 18.11.2008 klo 15:18:57