Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: yksin...

Ymmärrän, että sinusta tuntuu, kuin muille asia olisi "unohtunut" ja sinä elät yhä sen kaiken keskellä...tuntuu niin uskomattoman pahalta, kun niin suuri osa elämästä on poissa. Olen kuitenkin varma, että teit kaikkesi äitisi eteen, ja vielä enemmänkin...on varmasti ollut hyvin rankkaa toimia oman äidin hoitajana - itseäni "pelotti" jo ne pienet teot, mitä pystyin äidin tekeen tekemään hänen ollessa huonoimmillaan sairaalavuoteessa. Äitihän se on, joka aina auttaa - miten siinä niin kävi, että tilanne oli aivan päälaellaan - liian varhain...Oma äitinikin sairastui, kun olin 18-vuotias, mutta ei jaksanut kamppailla yhtä pitkää kuin sinun äitisi. Tuntuu niin väärältä, että joutuu luopumaan niin tärkeästä henkilöstä tässä vaiheessa elämää.
Jos vaan pystyt, niin ehkä voisi olla hyväkin, että kertoisit hieman tunteistasi avopuolisollesi. Hän voi ymmärtää enemmän kuin uskotkaan, ja yrittää tukea...on vaikeaa esittää koko aikaa reipasta kotona, kun sisällä on niin paha olo. Toivottavasti elämä helpottaa! Voimia sinulle!
violet | 23.11.2008 klo 01:19:21