Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: kirje rakkaalle...

Hei rakas isä
Tiedän että sul on hyvä olla nyt.Seilailet sinisellä merellä omalla paatillasi äitisi,isäsi ja monien ystäviesi kanssa.
Kuulitko kun kuiskasin korvaasi silloin tuntia ennen pois- nukkumistasi,että luovuta jo,tämä iskä ei oo mikää kestävyysnäytös,sun ei tarvii enää jaksaa....(Sori nää kyyneleet mut ymmärät kai.)Siel on monta tuttua vastassa. Silloin tunsin aivan kuin olisit puristanut heikosti kädestäni,voi tietysti olla että kuvittelin sen.ja sittenhän sun hengityksesi alkoi hiljentyä.Se oli isä kaunista ja olen onnellinen että olin kanssasi koko ajan.Ikävä meillä kaikilla on suuri kuten varmasti tiedät.Nuorimmainen lapsenlapsesi ei oikein vieläkään ymmärrä ettet ole enää olemassa.Hän on aina kovasti tulossa katsomaan pappaa.Olen kertonut ettet ole enää nähtävissä,mutta kuulet kyllä.Sitten pikkuinen huhuilee ja lauleskelee pappaa,pappaa missä mun pappa?Isommat ymmärtävät kyllä,he sanovat,että tuikit taivaalla ja valvot sieltä tekemisiämme.Olen ikionnellinen siitä,että kerkesit luovuttamaan minut miehelleni.Se oli elämäni yksi parhaimmista hetkistä.Kiitos siitä isä.Olen autellut äitiä niinkuin lupasin.Ja minusta on kiva kun välillä piipahdat unissani jutustelemassa ja kehottamassa tekemään jotain.
Olen tässä jo suunitellut että sit ku kevät koittaa ja maa on sulanut laitan hautasi kauniiksi,toki kaunishan se nytkin on, mutta saan siitä vielä kauniimman.
Kiitos isä kaikesta mitä hellällä kädellä opetit ja opetat jotenkin edelleen.Kiitos siitä että rakastit minua ja opetit minut rakastamaan,toivottavasti me saamme yhtä monta yhteistä vuotta kuin sinä ja äiti.
Kiitos kaikesta rakas isä,olet sydämessäni aina.
Ikuisesti sinua rakastaen ja muistaen
TYTTÄRESI.
isää ikävä | 14.3.2006 klo 18:44:19