Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: leski ja sormus

Hei ja osaanottoni teidän kaikkien suruun!
Ihana aina lukea saman kokeneiden ajatuksia.. En olekkaan outo!
Näitä samoja asioita miettii, vaikka ne voi toisista tuntua tosi yhdentekeviltä tai ei niin tärkeiltä, mutta sen rakkaimman menetettyä näistä asioista tuleekin tosi tärkeitä, melkeinpä pyhiä!
Sormusta kannan ylpeydellä mieheni muiston kunniaksi, vaikka oman elämäni loppuun, jos siltä tuntuu. Olenkin itse ajatellut että olen naimisissa enkelin kanssa. Ei rakkauteni ole mihinkään "kuollut".
Mieheni kuoli helmikuun lopussa 40-vuotiaana, ruokatorvensyöpään. Itse olin silloin 32 vuotias. Aika nuori leskeksi! Aluksi nimitys oudoksutti.. ei enää.. Oikeestaan asian selvitti itselleen, silloin kun poikamme 8v keksi yhtäkkiä kysyä, että äiti ootko sä nyt niinkuin vanhaleskirouva?!! Selitin asioita ja muistutin että sotien aikaan tuli vielä paljon nuorempia leskiä..
Mietin tässä eräs päivä juuri tuota, että mitä vastaan silloin kun lomakkeessa ei ole vaihtoehtoa leski. Vaan avo/avioliitossa tai naimaton... Se tuntuisi vielä pahemmalta!
Paljon voimia teille kaikille "yksinäisyyteen" ja ikävään!

Leskeksi joutunut.. | 10.8.2006 klo 00:06:00