Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: leski ja sormus

Menetin vaimoni (37v) kesällä aivosyöpään ja jäin pienen poikani (2v) kanssa jatkamaan matkaa. Itse olen 40v. Luovuin sormukseni käytöstä siunaustilaisuuden jälkeen. Se oli eräänlainen irtipäästäminen ja osa surutyötä.

Kaikki yhteiset muistomme ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää mielestäni on se, että saan nyt kerättyä henkistä voimaa jatkaa mahdollisimman onnellista elämään pienen poikani kanssa. Poikani on ansainnut hyvän lapsuuden. Sitä vaimonikin toivoisi.

En koe, että leskeksi jäämisessä on mitään sellaista, etteikö sitä voisi reilusti sanoa. Me lesket olemme kokeneet ja nähneet jotain syvää elämän kiertokulussa.

Kun olen keskustellut ihmisten kanssa, minulle on tullut sellainen käsitys, että leskiä arvostetaan. Olemme selviytyjiä. Kun selviämme menetyksestä ja surusta, meistä tulee henkisesti vahvempia. Voimme oivaltaa itsestämme ja elämästä jotain sellaista, mihin muilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta.
Aurinko | 8.8.2006 klo 21:53:05