Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Eikö tästä ikinä tule loppua?

Kiitos Tulppu vastauksestasi. Jollain tavalla helpottaa kun lukee ja "keskustelee" ihmisten kanssa jotka ovat samassa tilanteessa. Vaikka aina tietääkin, että on muita ihmisiä joilla on vaikeuksia, on hyvä saada jonkinlainen konkreettinen todiste heidän olemassaolostaan. Tämän ketjun ensimmäisen viestisi lukeminen yksinkertaisesti avasi jonkin tunnetukoksen, ja ehkä nyt on hieman parempi olo kun tuntuu siltä että omat tunteet ovat normaaleja ja oikeutettujakin. Ehkä tämä on taas niitä parempia päiviä. Kuten sanoit, välillä jaksaa ja välillä ei. Tuntuu vaan että kun välistä saisi väsyä, monen vuoden jaksamisen jälkeen.

Otan osaa suruusi vaikka en pysty suoranaisesti kuvittelemaan miltä tuntuu menettää elämänkumppani reilun 30 vuoden ajalta (kirjoitit muistaakseni näin jossain toisessa ketjussa). Oma äitini on samassa tilanteessa,ja vaikka olemme läheisiä, tuntuu ettei voi edes kuvitella kuinka rikki toinen on. Ehkä se elämä sieltä vielä tulee. Tuntuu vaan pahalta, kun otetaan pois rakas ihminen, jolla olisi vielä ollut paljon hyviä vuosia jäljellä. Tuntuu ettei kaiken tämän jälkeen enää tosiaan halua miettiä elämän mielekkyyttä, usein olen pohtinut mitä pahaa olen tehnyt että tämän kaiken täytyi tapahtua. Vaikka vastausta ei koskaan varmasti tulekaan, ainakaan sellaista joka jollain tavalla tyydyttäisi, haluaisi kuulla jotain muuta kuin legendaariset
-mikä ei tapa, vahvistaa tai
-sitä koetellaan joka kestää.
(Eläköön kanssaeläjien empatia!)

Kaikesta huolimatta, tänään minusta tuntuu että tulevaisuus tulee, ehkä lepo tai rauhakin siinä sivussa.

anie | 13.1.2007 klo 22:38:25