Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Eikö tästä ikinä tule loppua?

Lepo, rauha ja tulevaisuus kuulostaisivat hyvältä, ehkä ne joskus osuvat omalle kohdallekin. Isä kuoli, jäljellä kehitysvammainen pikkuveli, ja äiti, jonka kesäisen rajun akuutin psykoosin uudelleenlaukeamista pelkään koko ajan. Puheet alkavat olla niin levottomia, etten jaksa. Käsittämättömästä syystä lääkitystä puretaan, juuri kun hänellä on varmasti elämänsä vaikeimpia aikoja meneillä. Hoitokokoukset ovat hyödyttömiä. Pikkuveljelle pitäisi keksiä loistava omatoiminen tulevaisuus laitostumisen sijaan. Virikkeitä saadessaan hän oppii uusia asioita, passivoivassa ympäristössä vaippoihin on karrikoidusti pari askelta. Toisaalta, mikäli heitä ei olisi, toivoisin että väsymys yksinkertaisesti tappaisi tai turruttaisi hengiltä. Elimistö hälyttää, että jokin on pielessä mutta en välitä. En jaksaisi enää. Ihana työkin on muuttunut pakkopuurtamiseksi, selän takana arvostellaan poissaoloja ja kiirettä kertyy. Parisuhde on kuihtunut, toinen yrittää päästä lähelle, mutta en kestä kosketusta, en puhetta. Apua ja vertaistukea olen yrittänyt saada, enää en jaksa.

Tulppu, toivon, että miniäsi synnyttää terveen lapsen, mutta jos toisin käy, toivon että koko perheenne, laajassa merkityksessä jaksaa tämänkin vaihtoehdon toisianne tukien. Toivon sinulle ja kaikille muillekin lepoa, rauhaa ja tulevaisuutta, yksikin noista olisi paljon.
anie | 9.1.2007 klo 21:39:50