Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Surun keskellä
Puolisoni pääsi monen kuukauden kamppailun jälkeen perille. Tunteeni ovat tällä hetkellä hyvin ristiriitaisia. Tietysti päällimmäisenä ovat kaipaus ja suru, mutta minulla on myös itsesyytöksiä siitä, että en aina jaksanut olla puolisolleni riittävän hyvä kumppani.Itsesyytösten taustalla on se, että vaimoni oli viimeiset kukaudet lähes kommunikaatiokyvytön. Hänen olemistaan oli tuskaisaa katsoa, ja aika paljon vain istuin hiljaa, pystymättä ylläpitämään puhetta. Olisi pitänyt jaksaa pitää enemmän kädestä ja puhua, vaikka en tiedäkään, miten suuri merkitys sillä olisi ollut.
Tietysti tunteitteni kirjossa on myös jokunen osa helpotusta. Puolisoni ja koko lähipiirin kestämä kuukausien piina on ohi. Tai eihän se itsellä kokonaan ohi ole, enkä tiedä, meneekökään se ohi. Mutta ainakin on tapahtunut jokin muutos siihen hirvittävään olotilaan, jota jatkui useita kuukausia. Kai kuollutta on kuitenkin helpompi surra kuin elävää.
Vaikka näin ei varmaan saisi ajatella, saan jonkinlaista lohtua tiedosta, että puolisoni ei ole ainoa syöpään kuollut enkä minä ainoa syöpään kuolleen omainen. On se omituinen tuo ihmisen tapa tuntea ja ajatella.
Toivotan kaikille näiden asioiden parissa askaroiville voimia löytää pimeyden keskeltä valo. Itse koen olevani ainakin vielä melkoisen hämärän keskellä.
- Surun keskelläSanaton
- Re: Surun keskellämama59
- Re: Surun keskelläMangoMeloni
- Re: Surun keskelläsoikku
- Re: Surun keskelläxanthia
- Re: Surun keskelläEnkelintytär
- Re: Surun keskelläSanaton
- Re: Surun keskelläsuvi06
- Re: Surun keskelläSanaton
- Re: Surun keskelläVarjossa
- Re: Surun keskelläkaukosi