Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Rakas äiti nukkui pois

En tiedä, miten aloittaa. Jonnekin on pakko purkaa tunteita. Vasta 55-vuotias äitini menehtyi viime viikolla vaikeaan rintasyöpään. Taistelua kesti vajaa kaksi vuotta, puolet tuosta ajasta äiti kärsi valtavasti niin henkisesti kuin fyysisestikin.

En ehtinyt hyvästellä äitiä, koska kuolema tapahtui kaikesta huolimatta yllättäen. Äiti oli kotona kotisairaanhoidossa, pystyi syömään, kävelemään vähän, juttelemaan. Viime viikolla kaikki kuitenkin päättyi, noin vaan, rakas äiti oli poissa. Olen ainut lapsi, isäkin on kuollut, tuntuu, ettei kukaan ymmärrä tätä tuskaa. Sanovat, että elämän täytyy jatkua.

Olen niin h...tin katkera, koska menetin myös isovanhempani samaan tautiin ja äiti oli vielä niin nuori. Pienelle pojallenikin jäi hirveä suru, iltaisin itkee, että haluaa mummon takaisin. No ehkä minun tai äidin elämää ei ollut tarkoitettu onnelliseksi. Juicen biisi soi korvissani...risainen elämä...sen sain minä ja sen sai hän..risaisen elämän.

Voimia kaikille saman tragedian kokeneille.
Murtunut | 30.6.2009 klo 10:30:38