Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Nyt se on totta

Hei Heleena!

Otan osaa suureen suruusi! Olen itse menettänyt mieheni syövälle 1v7kk sitten. Jäin yksin neljän lapseni kanssa, tosin lapseni ovat isompia kuin sinun. Minusta tuntuu pahalta lukea, että et pysty suremaan. Suru tulee kuitenkin joskus, joten arvelen, että olisi parempi antaa sen tulla nyt heti. Minä itse menetin toimintakykyni muutamaksi viikoksi mieheni kuoleman jälkeen, mutta viikko hautajaisista palasin töihin ja siitä lähtien olen pystynyt asioita hoitamaan. Pari ensimmäistä viikkoa meni niin että en laittanut ruokaa lapsille, en jaksanut huolehtia itsestäni, istuin vain olohuoneessa, itkin, nukuin paljon, vaikkakin unilääkkeillä. Pahimpia tuskan hetkiä en lapsillekaan näyttänyt (enkä näytä vieläkään), iltaisin itkin silmäni turvoksiin ja otin mieheni vaatteita viereeni sänkyyn. Minulle oli tärkeää kirjoittaa kaikki ylös, aloin pitää päiväkirjaa, johon kirjasin ylös kaiken niin kuin sen muistin ja sairaskertomuksesta vahvistin. Koti ei kärsi, vaikka antaisit muutaman viikon sen olla eivätkä lapset kärsi, jos syötät valmisruokia jonkin aikaa. Varmasti lapsetkin pystyvät vähän osallistumaan ruoanlaittoon. Eli anna mennä vain, sure surusi nyt kun se on tuore. En ole mikään psykologi, mutta mitä sitten tapahtuu, jos sairastut sen vuoksi, että et pysty suremaan? Mitä lapsesi ajattelevat, jos luulevat, että et sure? Tällä hetkellä elämäni on kohtuullisen hyvää, tosin suru on aina olemassa. Juhlapyhät, esim. vappu viimeksi, ovat vaikeita aina vain. Sulkeudun sisälle, syön, en välttämättä edes pue päälleni. Juhla ei ole enää juhlaa, vain ikävää.

Ethän loukkaantunut sanoistani, Heleena? En osaa sanoa, onko minunkaan kesässäni vieläkään aurinkoa, vaikka matkustelen, golfaan, teen kaikkea. Mutta aito ilo on pois vieläkin. Enkä tiedä mistä ja koska se palaa.
Surutar | 6.5.2007 klo 11:02:09