Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Nyt se on totta

Otan kovasti osaa menetykseesi. Tiesi ei ollut helppo tähänkään asti. On niin vaikeaa katsoa ja elää toisen vierellä kun tämä sairastaa ja kärsii. Ja nyt on se yksinäisyys jokapäiväisenä vieraana. Ota askel kerrallaan, päivä kerrallaan. Miksi -kysymykset seuraavat, mutta pahinta on, että niihin ei saa vastauksia. On vain mentävä eteenpäin, koska vaihtoehtoja ei ole. Itse menin vain askeleen kerrallaan, ihan pienen. Ja aina toivoen, että huominen olisi jo helpompi päivä. Ja välillä onkin helpompia päiviä ja sitten taas tulee niitä päiviä, jolloin kaikki "hyökkää" kimppuun, repii ja raastelee. Ikävä on kova. Kuitenkin Sinun on kuljettava sitä polkua joka Sinulle on annettu. Ja kun se pahin suru hellittää, huomaat, että miehesi kulkee siellä mukana kanssasi. Niitä teidän yhteisiä vuosia ei pyyhitä vaan pois, vaan ne antaa Sinulle voimia jatkaa. Toivon voimia sinulle tiellesi. Ja se on totta, että hautajaisten jälkeen vasta pääsee tekemään sitä varsinaista surutyötä, kun siihen asti sitä vaan menee kuin robotti. Lämmin halaus ja voimantoivotus.
Tara | 29.4.2007 klo 11:34:48