Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Isä kuoli ja pelkään äitini kuolevan suruun
Hei Marjukka, otan todella osaa suruusi. Olet oikeassa siinä, että tykkään surra ja tukea kaikkia hädän hetkellä. Tällä hetkellä tuntuu, että se on ilma jota hengitän. Tuin ensin miestäni ja hänen äitiään kun appeni kuoli 94 sairastelujen jälkeen. Sitten 2 kuukautta siitä äitini sisko kuoli yllättäen. Tuin mummoani, äitiäni ja serkkuani. Sitten kuoli mieheni 95 serkku(veli) sairaalabakteeriin 36 v. joka oli meille kaikille kauhea shokki ja pari serkkua vielä sen perään. Sitten parhaan ystäväni veli teki itsemurhan. Isäni sairastui tammikuussa ja kuoli kesäkuussa 95. Äitini sairastui 96 kesällä ja mieheni siskontyttö 16 v. tippui tikapuilta joulun jälkeen 96. Kaikille näille ihmisille joita nämä surut ovat koskettaneet olen antanut koko kapasiteettini ja tiedän nyt itse olevani sirpaleina ja pitäisi alkaa itse surra, mutta ei osaa antaa aikaa sille.Minulla on kaksi pientä lasta joita nämä menetykset ovat myös koskettaneet ja olen kamppaillut heidän surun kanssa ja yöunet ovat olleet todella vähäisiä.Ystäviä minullakin onneksi on muutamia ihania jotka jaksavat kuunnella, silloin kun puhun heille, koska minulla on tunne etten halua heille oloa, että valitan vain koko ajan. Olen käynyt myös puhumassa eri tahoilla tunteistani, mutta kaipaan äitiäni niin kovasti tuekseni.En tiedä mistä muusta enään kirjoittaisin kun tuntuu että on purettu jo kaikki ja silti sisälle jää miljoona asiaa joista haluaisi kirjoittaa.
- Re: Isä kuoli ja pelkään äitini kuolevan suruunTainuli