Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Isä kuoli ja pelkään äitini kuolevan suruun
Myötätuntoni Sinulle. Koet asiat voimakkaasti äitisi tunteiden kautta. Anna äidillesi aikaa suruun ja muista surra myös itse omasta puolestasi. Sinua eikä äitiäsikään auta se, että yrität viimeisillä voimillasi kantaa häntä surussa, koska tarvitset itse kaiken voiman oman surun käsittelyyn. Äitisi ehkä tarvitsee jonkun huomion ja käyttää nyt sinua jollain tapaa hyväkseen. Olet ehkä syyllistänyt itseäsi, kun tunnet kyvyttömyyttä auttaa äitiäsi. Mutta hänen on tehtävä itse oma surutyönsä!Meillä joillakin naisilla on kai tarve hoivata ja surra kaikkien muiden puolesta, mutta unohdamme oman surutyön. Minulle kävi samoin, kun äitini menehtyi n. 8 vuotta sitten nopeasti syöpään ja isä jäi yksin. Surin monta vuotta sitä isän yksin jäämistä, passasin ja paaposin koskaan siitä kiitosta saamatta. Tunsin hirveää syyllisyyttä, vaikka yritin koko ajan tehdä isän elämästä helpomman ja korvata menetystä. Noin kolme vuotta sitten osallistuessani erääseen luentoon tajusin juuttuneeni suremaan toisten puolesta, enkä ollut käsitellyt itse omia surun ja menetyksen tunteita. Isä oli jatkanut omaa elämäänsä, mutta minä olin vielä siinä sairaalassa kuolinvuoteella suremassa tulevaa. Sitten, kun sen ymmärsin, hellitin ja aloin itse käsitellä omaa surua.
N. kolme kuukautta sitten mieheni kuoli myös nopeasti syöpään ja olen nyt tämän surutyön kimpussa. Tietenkin suren myös kolmen lapsemme puolesta, varsinkin nuorimmaisen, joka on nyt 15 v. poika ja hänelle tunteista puhuminen on vaikeaa. En todellakaan tiedä, miten hän tämän tilanteen kanssa pärjää, koska ei hän siitä puhu ja minä en osaa kysyä. Molemmat yritetään pärjätä ja selvitä käytännön asioiden kanssa. Olemme kahdestaan, aikuiset tytöt ovat jo omillaan. Tässä tilanteessa näin lyhyen ajan sisällä tästä on hyvin vaikea puhua, varsinkin tunteista, koska olemme kaikki vielä jotenkin sokissa. Haluamme varmaan käsitellä asian ensiksi omissa ajatuksissa ja sitten kun aika on sopiva, alamme jakaa tuteita keskenämme. Olemme katselleet yhdessä kuvia ym. muistelleet häntä ja elämäämme. Sairastuminen ja kuolema ovat meille niin tuoreita asioita, että emme osaa elää vielä, etteikö hän olisi jollain tapaa läsnä jokapäiväisessä elämässä.
Toivon sinulle voimaa irrottautua huolehtimasta äidistäsi ja alat itse käsittelemään omaa surutyötäsi. Se on vaikeaa, mutta jonkin ajan kuluttua huomaat, että äitisi on selvinnyt ja itsekin voit paremmin. Tarvitset tilaa hengittää vapaasti ilman syyllisyyttä, ja se ei ole mahdollista niin kauan kuin suret toisten puolesta. Ehkä veljesi omalla hiljaisella tavallaan on jo oivaltanut asian ja haluaa luovuttaa sen äitisi käsiin, koska toisen puolesta ei voi surra. Tämä voi tuntua loukkaavalta ja kovalta tekstiltä, mutta kun olen sen itse kokenut, tiedän että tämä on ainoa tapa jatkaa omaa elämää, olla ripustautumatta toiseen ja elämättä toisen ihmisen kautta.
Voimia sinulle toivottaa Marjukka
- Re: Isä kuoli ja pelkään äitini kuolevan suruunmarjukka5