Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Katkeruus

Niinhän siinä jälleen kävi, kun kävin eilen ensimmäisen kerran haudalla uurnan laskun jälkeen. Katkeruus nousi pintaan ja tietysti purkautui kyynelin kun katselin valkoisia ja punaisia
annansilmiä jotka kauniisti kukkivat haudalla. Vielä ei ollut nimeäsi hautakivessä, vaan Isän ja Äidin nimet, mutta silti tuntui kuin olisit ollut edelleen lähelläni, siinä haudalla itkiessäni.Kaipauksen sekainen katkeruus joka ei millään tavalla helpota, vaikka "toisten" mielestä olisi jo aika alkaa elämään sitä niin sanottua omaa elämää, onhan kuolemasta jo kulunut sentään 1,5 kk aikaa. Katselen kuvaasi pöydälläni jossa kynttilä palaa vieressäsi, ja edelleen tuntuu katseessasi, että olet aina lähelläni. Tänään on uusi raskas päivä tiedossa läheisillesi, koska on perunkirjoitus, silloinhan kaikki taas palautuu mieleen. Juhannus tulee tuota pikaa, vaan ei samanlaisena kuin aina ennen. Olihan meillä tapana olla yhdessä nämä juhlapyhät . Koitan edelleen jaksaa päivä kerrallaan menttaliteetilla ja odottaa sitä aikaa parempaa jolloin pitäisi ns.normaalin elämän alkaa. Lähetän kaikille täällä sururyhmässä käyville juhannusterveiset ajatuksella, että on olemassa "joku korkeampi voima" joka ohjaa meidän kaikkien polkuja täällä maan pinnalla. Edelleen se kuvastaa tyyneysrukouksen tekstiä, jossa on osuvat sanat edelleenkin: Jumala suokoon minulle Tyyneyttä, hyväksyä asiat joita en voi muuttaa. Rohkeutta muuttaa ne jotka voin, ja Viisautta erottaa nämä toisistaan. Yritetään jaksaa yhdessä.
Pikkusisko
muistot | 20.6.2006 klo 08:38:52