Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Kriisiaikaa...

Hei, Voisinpa sulle jonkin "reseptin" antaa, että miten tuosta teitä kohdanneesta vaikeasta ajasta selviää.. Ja kun näihin tällaisiin tilanteisiin ei voi oikein valmistautuakaan. Miehesi on niin vaikean tilanteen edessä, että ei oikein osaa sitä käsitellä muutakuin "itseensä vetäytymällä". Itse menetin äitini ja mieheni 2,5 vuoden sisällä ja molemmat menivät syöpään. Mieheni sairastuessa huusin vaan maailmalle tätä elämän vääryyttä. Se oli niin raskasta. Mutta kuten olen aikaisemminkin näillä sivuilla sanonut, niin jostain kummasta niitä voimia vaan tulee, kun tuntuu, että ne justiin loppuun. Ja aika auttaa, niin tyhmältä kun se tuntuukin nyt sanoa. Sinultakin vaaditaan nyt paljon kärsivällisyyttä olla siinä miehesi vierellä. Yritä käydä ja saada vaikka miehesikin mukaan, ammattiauttajalla. Menkää, keskustelkaa. Se oikeasti auttaa. Minä kokeilin sitä ja sain apua. Ja niinkuin itsekin totesit, elämän on jatkuttava. Ja se jatkuu, vaikka kaikki muuttuukin. Luin kerran sellaisen ajatuksen, jota yritän soveltaa nyt omaan elämääni, että surunkin keskellä on opittava elämään, eikä vain olla olemassa niin, että elämä lipuu ohi. Paljon, paljon voimia sinulle ja miehellesi.
Tara | 14.2.2007 klo 12:26:44