Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Pilviverhon taa

Eikö! Minustakin on todella helpottavaa huomata että muut tuntevat ja ajattelevat samoin. Että nämä kaikki tunteet ovat osa suruprosessia. Tämäkin viestisi on kuin omasta kynästä.

Olen miettinyt että tämän hetkinen vaihe, että kiellän koko asian, on myös osa prosessia ja ehkä nyt kerään voimia surutyön aloittamista varten. On ikään kuin ”tauko” ajattelussa, jos voit ymmärtää mitä tarkoitan. Uurnan laskemisesta on alle viikko, joten toisaalta on helpottavaa että käytännönasiat ovat ohi. Ehkä siksi nyt en suostu asiaa miettimään. Nuo viikot isän kuolemasta uurnan laskuun olivat niin pitkät ja raskaat… Onneksi on arjen rutiinit ja kahden pienen lapsen kanssa, työssäkäyvänä äitinä sitä rutiinia todella riittää. Mutta se että ne peput on pestävä ja puurot keitettävä, on pitänyt minua kiinni tässä elämässä ja ajatuksessa että elämän täytyy jatkua. Ja voi että kun voin vaan kuvitella mitä isäni sanoisi jos nyt voisi minulle puhua!

Mutta, kaipaan myös rauhaa miettiä ja ajatella isää ja kaikkea mitä oikein tapahtui. Toivon että tämä sumu päässäni helpottaisi – unohdan nykyään kaiken, hyvä kun muistan miten tämä aamu alkoi, kuljen kuin usvassa, kuin mikään mitä viimeisen puolenvuoden aikana on tapahtunut ei olisi totta. Huomaan sinunkin kirjoittavan epätodellisuuden tunteesta. Se on varmaan uskottava että nyt mennään ylös ja alas tässä surunvuoristoradassa. Näistä viesteistä saan itselleni lohtua, en usko olevani ainut.

Sitä naurua onneksi vielä kuitenkin löytyy. Huomaan hymyileväni kesken työpäivän jollekin isäni sanomiselle tai tekemiselle, onneksi meillä on hyvät, ihanat muistot!

Voimia iskän tyttö. Voimia tuleviin päiviin kun saatatte isäsi viimeiselle matkalle. Ja voimia kaikille meille täällä omien surujemme ja ikäviemme kanssa.
Odessa | 28.10.2009 klo 12:48:47