Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Yleistä syövästä
Yksinäiset-miten selviydytte?
Heippa vaan te kaikki yksinäisetMitä keinoja teillä on yksinäisyyden torjuntaan ja yleensäkin arkipäivästä selviytymiseen? Olisin kiitollinen kaikista vihjeistä.
Minä olen todella yksin, sillä en koskaan päässyt naimisiin.Lähiomaisiakaan ei ole, kun isä ja äiti ovat kuolleet ja sisaruksetkin jo lapsina. Nyt kuusikymppisenä, parantumatonta aivosyöpää sairastavana joudun vain odottamaan tilanteeni pahentumista, sillä kallonpohjassa sijaitsevaa erittäin harvinaista kasvainta ei (Suomessa) leikata.
Dg:sta on jo yli 3 vuotta, mutta olen edelleen hengissä, koska kasvain onnekseni on hidaskasvuinen. Pari vuotta meni masennuksen kourissa, mutta kun huomasin etten kuollutkaan niin elämäni on yksinäisyydestä huolimatta ollut parempaa kuin ennen. Toki kärsin yksinäisyydestäni, sillä paras ystävättäreni jätti minut saatuaan kuulla syöpädg:ni ja tämä tuntui todella pahalta. Hän oli minulle kuin sisar ja mm. matkustimme monen vuoden ajan pari kertaa vuodessa ulkomaille. Nyt matkustan yksin. Tosin tänä keväänä en jaksanut. Tukholmassa käyn yksin viitisen kertaa vuodessa, se on sopivan lyhyen matkan päässä ja näkeehän matkalla edes ihmisiä. Muut ystäväni ovat kiireisiä virkanaisia (kuten minäkin olin ennen) eikä heillä ole ns. ylimääräistä aikaa niin paljon kuin tällainen yksinäinen tarvitsisi. Eikä terve ihminen koskaan pysty täysin ymmärtämään mitä "kuolemaantuomitun" elämä on kaikkine kamppailuineen mielen demoneja vastaan.
Minä en paljon "rasittanut" ystäviäni sairaudellani, vaan hakeuduin (syöpäyhdistyksen) terapiaan, josta myös sain todella suuren avun, sillä kuolemanpelkoni jäi terapian myötä pois.Edelleen kärsin kuitenkin ajoittaisesta avuttomuuden pelosta. Niin kauan tämä menee, kun jaksan hoitaa itseni ja kotini, mutta sen jälkeisestä en tiedä ...
Minun ongelmiani on mm. väsyminen, välillä vaikka en tekisikään mitään ja varmasti jos teen jotain. Välillä on ihan hyviä päiviä ja silloin jaksan touhuta ja liikkua ihmisten ilmoilla. Käyn monta kertaa viikossa edullisessa kiinalaispaikassa lounaalla, kun en itse jaksa laittaa aina ruokaa ja sitten on vielä se tiskikin. Siivous tuottaa minulle todella paljon vaikeuksia, kun en millään jaksaisi. Pääni elää ihan omaa elämäänsä, jota on edes vaikea kuvailla toiselle. Kipuja on helpompi kuvailla.
Jos näkisitte minut, ette uskoisi että minulla mitään ongelmia elämässä onkaan (vaikka muitakin sairauksia on). Tämä myös on tuottanut hankaluuksia joissakin tilanteissa ja joidenkin ihmisten kanssa. Olen aina ollut ns. työhullu, tehokas ja aikaansaapa, innokas, positiivinen ja iloinen. Nykyisin kaikki edellämainitut ominaisuudet ovat painuneet miinuksen puolelle.
Kaikesta tästä huolimatta olen kiitollinen jokaisesta aamusta, jona herään ... Jos en jaksa tänään tehdä jotain, jätän sen tekemättä. On päiviä, jolloin vain makoilen sängyssä ja lueskelen tai katselen yöpuvussa koko päivän telkkua ja "videonauhoituksia". Tietokoneen toiminnan opettelu on myös tuonut iloa ja tarkoitusta elämääni, sillä olen saanut huomata että minäkin vielä pystyn johonkin.
Nyt kesällä katselen pihakeinussa taivaan pilviä... Myös kesäkukkien ihana väriloisto saa mielen iloiseksi vaikka aurinko ei paistaisikaan.
Teille kaikille .... onnellista kesää ... yksinäisyydestä huolimatta.
- Yksinäiset-miten selviydytte?marlena
- Re: Yksinäiset-miten selviydytte?elämässä mukana
- Re: Yksinäiset-miten selviydytte?Tigerlily
- Re:Ohjesyövästä parantunut