Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Yleistä syövästä
re:syövän jälkeinen masennus
Tuttua, tuttua. Minulla vuosi siitä, kun hoidot loppuivat. Kun sain syöpädiagnoosin, niin parin viikon päästä mieskin tokaisi, että olet ottanut tämän ihmeen iisisti. Sitä säästeli läheisiään ja kaikki energia meni jatkotutkimuksissa ja hoidoissa. Ajatteli, että kun vain nämä jaksan käydä läpi. Vielä neljän viikon rumba ravata sädehoidossa, mikä oli matkan takia suht rasittava homma. Ja kun se loppui, niin ei mitään. Ei enää mitään sairaalaan menoja, hoitoja, kokeita. Toisaalta olin iloinen (varsinkin kun tiesin, että hoidot auttoivat), mutta toisaalta sitten sitä oli aikaa miettiä, että mitä minulle oli tapahtunut, mitä olin käynyt läpi.Käyn yhä edelleen ammattiauttajan luona juttusilla. Kun mulle jäi sellasia jälkijuttuja, vaikka itse tauti tokeni. Kaikki ei mennytkään niin kuin kuvittelin. Että sitten olen taas "elämäni kunnossa". Ristiriitasta, kun on kiitollinen, että selvisi ja sittenkin masentaa. Ja kontrollit sitten. Nyt odotan kuvauksien tuloksia ja tää on kamala vaihe. Kropassaan tuntee kaikkia mahdollisia oireita ja miettii ja pohtii ja uh!
Toivottavasti tässä aika tekee tehtävänsä ja mielikin toipuu. Sinänsä varmaan monikaan tuttu tiedä tästä tilanteestani, päälle päinhän sitä vetää kovinkin reipasta roolia... Miksiköhän??
- syövän jälkeinen masennusmalignum
- Re: syövän jälkeinen masennusmalignum
- Re: syövän jälkeinen masennuskukkamaaria
- re:syövän jälkeinen masennustuulikki
- Re: re:syövän jälkeinen masennusmalignum
- Re: re:syövän jälkeinen masennushipsurouva
- Re: syövän jälkeinen masennusMirjamitar
- Re: syövän jälkeinen masennusHempukka