Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Myelooma

Hei,

Muistan hyvin sen alkujärkytyksen, kun kultiin äidin diagnoosin olevan myelooma. Ja netti kun on sekä parhain että pahin ystävä... minäkin luin kaiken mahdollisen myeloomasta ja aina vain päädyin siihen keskimääräiseen elinaikaennusteeseen, joka ei mieltä ylennä. Nyt pitää kuitenkin muistaa, että suurin osa myeloomaan sairastuvista on vanhempia ihmisiä ja heillä kun tauti löytyy, niin se todennäköisesti on jo pitkällä... Isäsi on vasta 62-vuotias (= nuori myelooma potilas), joten en yhdistäisi noita ennusteita hänen kohdalle. Totta on se, että myeloomaa ei nykykonstein voida parantaa muuten kuin allogeenisella kantasolusiirrolla.

Äiti sairastui reilut 2 vuotta sitten myeloomaan 56-vuotiaana ja silloin lääkäri rohkaisi ja kertoi lääketieteen kehityksestä ja uusista lääkkeistä, joita myelooman hoitoon jatkuvasti kehitetään. Tästä hyvänä esimerkkinä on tuo Iitsun mainitssema Velcade, mikä on tullut markkinoille tässä viime vuosina ja ymmärtääkseni sillä on saatu hyviä tuloksia myelooman hoidossa sellaisissakin tapauksissa, joissa ei muut hoidot ole tuntuneet tehoavan.

Äidille tehtiin autologinen kantasolusiirto 1,5 vuotta sitten. Siitä ei valitettavasti saatu täydellistä hoitovastetta, kun tuo paraproteiini arvo edelleen vähän koholla. Äidillä kuitenkin saatiin kerättyä kantasoluja kahteen siirtoon eli nyt ne toiset kantasolut odottaa pakkasessa, jos vielä toinen siirto täytyy tehdä.

Minä olen ollut sellainen lääkäreiden "painajainen" tässä äidin sairauden aikana... Olen surutta soittanut äitiä hoitaville lääkäreille ja kysynyt kaikkia mieltä askarruttavia asioita. Ihan kohteliaasti ne mua ovat valistaneet, joskin joskus nauraneet mun hysteriaa kun netistä olen eri asioita lukenut, mutta kuitenkin yrittäneet selittää aina asiallisesti äidin tilanteesta... Tämän keroin vain siksi, että itse olen saanut mielenrauhan usein juuri lääkäreille soittamisen jälkeen, kun he ovat osanneet selittää mitä mikäkin tarkoittaa jne...

Toivon kaikkia hyvää sinulle ja isällesi. Odottavan aika on pitkä ja vaikea, mutta ainakin minun kohdalla olo vähän helpottui, kun hoidot aloitettiin... siinä tuli samalla myös se toivo, jota ei koskaan saa heittää pois!
Linnu | 22.3.2007 klo 09:16:07