Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Ajatussyöpä

Hei kaikille ja eritoten Unelmalle joka toit juuri sen aiheen josta niin moni ajattelee.
Eli sairastan jo kuudetta vuottaa leukemiaa (kml) ja sisäinen minäni piehtaroi aika useasti juuri tuossa ajatussyövässä. Vaikka tiedän että että lääke puree, niin en sitä tunne vaan tiedostan sen kaivertavan sisälläni jatkuvasti peläten väliin että mihin se seuraavaksi iskee hampaansa. Kuulostelen kun joku paikka heikkenee että onko nyt jonkun muun solun vuoro nyt pettää ja toimiiko sittenkään lääke kauan ja kuin pitkään. Se kun glivecistä ei ole kummiskaan niin kovin kauaa tuloksia miten pitkälle me sairastuneet siedämme lääkettä ja alkaako se hylkimään. Eivät lääkäritkään siihen osaa sanoa mitään, joten pieni peikko aina istuu olkapäällä juuri ennen kontrollia sekä painajaiset nousee miltä näyttää uudet tulokset. Sillä minulla on aika paljon erilaisia "kremppoja" vielä päälle ja leukemia ei oikein tykkää ilmeisemmin hyvää näistä joten sen mukaan sitten kroppa toimii. On kipuja joihin saan piikkejä mutten useasti koska niistäkin sivuoireita ja se uupumus kun pukkaa päälle niin ei oikein jaksa kävellä kuin muutaman metrin kun jo väsyy. Samoin on jatkuvat turvotus jolloin ulkomuotokin on muuttunut sekä vertaistuki hiipunut kun ei tavallaan näe ulospäin että on vakavasti sairas, niin eihän silloin tarvitse olla huolissaan kun itse ja joskus itkeä kyhnyttää sivussa.
Eli minusta tuo sisäinen ajatus kehon viesteistä on paikallaan ja luulisin senkin hiipuvan pois kun näinkin kauan se on ollut vieruskaverina.
Nyt on kesä kauneimmillaan, mutta sen nauttiminen on toista kun yrittään selvitä tästäkin päivästä ilman väsymystä kovia kipuja ja niitä ajatuskavereita jotka hiipii varkain.
Ne eivät ole aavekipuja vaan todellisia ja voimavaroja yritän kerätä luonnosta nauttien ihan vaikka hissukseen kävellen.
Minulla on kuusi kroonista sairautta ja onneksi vielä tuo päänuppi toimii enkä heitä toivoa uskoa vielä kaivoon.
Mutta voimavaroja se väliin vie liikaa.
Minustakin on tullut totinen "torven soittaja" ja naurut ilot olleet aika vähissä, kun se ei todellaakaan auta kun vaan ottaa pillerit jotka ei kumminkaan ole ilopillereitä?
Ennen niin seurallinen naurava "hupakko" on muuttunut ihan toisenlaiseksi.
Meinaan ihan ensimmäiset tulokset kun sain niin vain kaksi solua oli negatiivistä eli sanottiin että 95 % on minulle ollut ns. pahoja soluja ja nyt tilanne olisi 8 % luokkaa, mutta silti sekin jokin kaivertaa salaa sisällä se ajatusko vai mikä?
No näin minulla ja eteenpäin sanoi mummo lumessa :)

Sinulle Unelma olet rankan kokemuksen käynyt toivon sinulle kaikkea hyvää kesään aurinkoa sekä voimien keräämistä taas syksyyn.
Tämä on parempi tosiaan kun itsensä kanssa puhuminen, lämmin kiitos sinulle <3

Toivotan myös kaikille muillekin kanssasisarille/veljille kaunista kesää.

Tänään voi olla tarpeeksi jo se,
että jaksamme ajatella
huomisesta alkavan
uuden alun elämässämme.
Se ei olekaan vähän,
vaan paljon!
Paljon siksi, koska tänään on
niin vähän voimia,
mutta jaksamme
uskoa huomiseen.
-Marleena Ansio-

vaapukka | 24.7.2009 klo 18:43:21