Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Toivottomuuden tunteet
Kiitos oikein paljon vastauksestasi. Se lohduttaa minua kovasti. Isälläni kasvain ei ole kiinnittynyt verisuoniin ja pieniä etäpesäkkeitä oli vain neljä. Me emme ole vielä nostaneet käsiämme ylös ja alistuneet kohtalolle, vaan uskomme vakaasti siihen, että taudin etenemistä saadaan hidastettua solusalpaajilla tai sädehoidolla. Sen jälkeen, kun tukkeutunut sappitiehyt saatiin avattua stentillä, isäni kunto on kohentunut reilusti ja jopa painoa on tullut hivenen lisää. Kertomasi asiat valoivat uskoa, että vielä on luvassa myös hyviä hetkiä.Itse olen kuitenkin joutunut turvautumaan jonkin verran nukahtamislääkkeisiin ja rauhoittaviin, mutta tiedän, ettei niitä pidä käyttää kovin pitkää aikaa. Tunteitani en halua niillä tukahduttaa, mutta olo on välillä niin sietämätön ja tuskainen, että ilman niitä en tällä hetkellä koe pärjääväni. Itkunpurskahduksia tulee milloin missäkin tilanteessa ja, kuten aiemmassa viestissäni mainitsin, päälimmäisinä tunteina ovat epäusko, kauhu, toivottomuus... Tietoisuus siitä, että parantumisen mahdollisuutta ei ole, on niin totaalisen musertava ettei sitä voi sanoin kuvailla.
Kiitos vielä sinulle siitä, että jaksoit vastata minulle juuri sillä tavoin kuin vastasit. Se, että joku jaksaa jakaa kokemuksiaan kanssani, on minulle ensiarvoisen tärkeää. Juuri tällä hetkellä minulla ei ole ketään (oman perheeni lisäksi), jonka kanssa puhua, mutta toisaalta en ehkä vielä jaksaisikaan asiasta paljon keskustella.
Paljon voimia ja aurinkoisia kesäpäiviä sinulle ja miehellesi.
- Toivottomuuden tunteetArcadia
- Re: Toivottomuuden tunteetArcadia
- Re: Toivottomuuden tunteettallero
- Re: Toivottomuuden tunteetArcadia
- Re: Toivottomuuden tunteetArcadia