Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Miten puhua kuolemasta?

Hyvä Karhutar! ja kaikki muutkin ihmiset tällä palstalla

Olen seurannut tätä foorumia pitkin kesää siitä syystä, että huomasin oman surutyöni jääneen aikoinaan kesken. Äitini menehtyi jo monituisia vuosia sitten syöpään. Emme koskaan ehtineet tai paremminkin osanneet puhua elämästä, siitä luopumisesta tai ns. jäähyväisistä.
Tänään olen saman ikäinen kun äitini ensi kertaa sairastuessaan ja monet asiat pulpahtavat mieleen. Olen huomannut ajan kuluessa, että se mikä ei häivy on kaipaus. Kaipaan häntä, ajatuksiaan, tekojaan, hänen luomaa turvallisuuttaan.
Olisimme ehkä yhteisinä viimeisinä aikoina tarvinneet tukea juuri keskusteluun siitä, kuinka saattaa rakastaan yli tuntemattoman rajan.
En lainkaan väheksy kaikkea toivoa ja sen ylläpitämistä. Itse sairastan kroonista sairautta, tiedän miten paljon toivo antaa voimia jaksaa eteenpäin arjessa ja juhlassa, siksipä Karhuttaren herättämä kysymys kosketti minua.

Karhutar on hienosti ja kauniisti uskaltanut kirjoittaa myös siitä, kuinka lähestyä ihmisen rajallisuutta - kuolemaa. Kaikille meille jotka olemme, siis kaikille, lähetän elämää kunnioittavat terveiset ja rohkeutta.
On kunnia piipahtaa tällä pallolla.

Tervehtien teitä

Dubcek (= pieni tammi)
Dubcek | 16.7.2008 klo 17:55:17