Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Miten puhua kuolemasta?

Olettepas osanneet sanoa hienolla tavalla asioita kuolemasta!:)
Onkohan niin että olemme nykyään"kaukana"kuolemasta.Ennenhän se oli elämänmenoon kuuluva luonnollinen asia kun sairaat useimmiten hoidettiin kotona "loppuun" asti,tehtiin "ruumiinpesut"ja jätettiin jäähyväiset.Nykyään kaikki tapahtuu useimmiten sairaalassa tms:ssa vastaavassa paikassa.Harva on edes kuollutta nähnyt ja kuolema koetaan pelottavana"mörkönä".
Tuo tuntuu tutulle ajatukselle että kuolema ikäänkuin väijyisi,että"heti isken jos puheeksi otatte"(taikauskoa?taidan koputtaa puuta..)Jos joku kuolemassa oleva tai esim.ikäihminen haluaa siitä puhua, heti hyssytellään,"ethän sää nyt kuole,mitä tollasia puhutkaan,elät vielä monta vuotta"..ja kuitenkin voi todella olla niin että on vain toive saada puhua asiat kuntoon,joku haluaa esim."mieleisensä"hautajaiset ja helpottaa kummasti kun tietää että
toive toteutuu ja voipihan se olla jotain muutakin asianomaiselle tärkeää mitä ei tule ajatelleeksikaan,niinkuin noi hoitotoiveet, saattavat olla ihan muuta kuin läheiset kuvittelevat.Eikä sitä montaa kertaa jaksa yrittääkään kun heti"painetaan villaisella".
Eihän kuolemasta tietystikään voi ilmanmuuta ruveta "rupattelemaan" mutta voihan sen ottaa puheeksi ja jos se osoittautuu kielletyksi puheenaiheeksi niin siinäkin täytyy kunnioittaa toisen mielipidettä, jotkut eivät ole siihen valmiita viime hetkilläänkään.
(ja on kyllä tietty niitäkin jotka oikeasti odottavat toisen vakuuttavan ettei se kuolema ole tulossa.. vaikka itse sen puheeksi ottaisikin)
Kuolema on vaikea sana mutta kun alkuun pääsee niin siitä oystyy jopa puhumaan.




soikku | 18.7.2008 klo 01:58:08