Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Miten puhua omista tunteistaan?

Kertokaa hyvät kohtalotoverini miten voisin puhua syöpää sairastavan äitini kanssa hänen sairautensa herättämistä tunteista ja ajatuksista? En halua kuormittaa häntä entisestään, mutta kuitenkin oman jaksamiseni kannalta minulle olisi tärkeää että pystymme äidin kanssa puhumaan myös peloistamme. Uskon että häntäkin helpottaisi jos hän saisi sanottua ääneen synkimmätkin ajatuksensa sen sijaan että hän pohtii niitä yksinään yön pimeinä tunteina. Perheessämme ei ole koskaan osattu puhua vaikeista asioista, joten äidin vakavasta sairaudestakin olemme puhuneet tähän mennessä vain pintapuolisesti. On käynyt ilmi, että äiti on jättänyt joitain asioita kertomatta sen tähden ettei hän ole halunnut huolestuttaa meitä lapsia. Olen pitänyt surua ja huolta sisälläni kohta jo neljä vuotta ja se alkaa käydä liian raskaaksi. Puhun toki ystävilleni ja miehelleni, mutta kaipaan aitoa kontaktia ja läheisyyttä äitini kanssa. Olisin kiitollinen etenkin itse sairastavien tai sairastaneiden kommenteista.
murheellinen | 8.1.2008 klo 12:19:38