Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Haimasyöpä
Moi!Enpä tiedä, kannattaako minun kirjoittaa tätä juttua tänne, koska luulen, että aiheutan joillekin mielipahaa sillä. Toisaalta on melkein pakko kirjoittaa, koska silloin jotkut pääsevät toivottavasti ainakin osittain raastavasta epätietoisuudestaan, jossa itsekin elelin vajaan vuoden verran ja sitäpaitsi haluan lisätä oman kertomukseni muiden joukkoon.
En ole lääkäri, en kansanparantaja ja siksi en tuomitse mitään hoitomenetelmiä tai ylistä toisia. Mutta jos jotain olen oppinut, niin sen, että haimasyöpä on paha tauti ja sitä en toivoisi edes ehkä pahimmalle vihamiehelleni. No, se kai riippuu vihamiehestäkin vähän.(oliko tää sitä mustaa huumoria?)
Niin, itse tarina. Isäni iho muuttui keltaiseksi keväällä -05.Hän myös laihtui huomattavasti. Niinpä hän hakeutui lääkäriin, jossa tehtiin sappinesteen virtausta helpottava operaatio. Iho muuttui normaalin väriseksi. Tutkimukset paljastivat myös, että haimassa on kasvain. Isän mukaan se oli hyvänlaatuinen, mutta se leikataan pois.
Kuten aikaisemmissa viesteissä tulikin ilmi, tämä leikkaus on pitkä ja vaativa ja siitä toipumiseen menee aikaa. Tiedän myös tapauksia, joissa leikkaus on aiottu tehdä, mutta syöpä on niin levinnyt sisäelimiin, ettei leikkaus toisi lisäaikaa. Isän tapauksessa leikkaus kuitenkin tehtiin ja se onnistui hyvin. Muutama näyte otettiin muista sisäelimistä ja niitä sitten kevään mittaan tutkittiin syövän varalta.
Isä aloitti sitten sairaslomansa ja uskon, että hänellä ei pitkän työuransa aikana olekaan ollut niin pitkää ja toisaalta myös antoisaa kesälomaa, huolimatta sairaudesta. Isä ei missään vaiheessa tunnustanut, että hänellä olisi ollut haimasyöpä, vaan sen hän vain totesi, että kasvain oli pahanlaatuinen ja yksi näyte myös. Siinä oli kaikki keskustelut, missä puhuttiin syövästä.
Sytostaattihoidot aloitettiin alkusyksystä -05. Isän mukaan vain sen takia, että varmistetaan, ettei elimistöön jäänyt mitään syövästä. Alkuun isä kestikin hyvin hoitoja ja ne eivät käyneet voimille. Loppusyksystä isä palasi töihin ja olikin ulkoisen olemuksen mukaan parantumassa hyvää vauhtia. Sytostaattihoitojen kuitenkin jatkuessa ne alkoivat käydä voimille ja niistä seurasi myös ilmeisen paha olo.
Alkuvuodesta -06 isä kertoi, että hän on saanut terveen paperit. Hoidot eivät myöskään jatkuneet. Se tieto rauhoitti mieltä, vaikka nyt tiedän, ettei se ollut totta. Jossain vaiheessa kevättä isällä alkoi olemaan kuumetta iltaisin ja kovaa hikoilua öisin. Lähimmäiset luulivat ja olivat varmoja siitä, että kyseessä on influenssa. Menemättä liiaksi yksityiskohtiin, sain eräänä päivänä tiedon, että isä on joutunut sairaalaan hengitysvaikeuksien takia. Sieltä sairaalasta hän ei enää palannut. Kaikki olivat äimän käkenä. Voitte uskoa, että tämä iski vasten kasvoja kuin nyrkki. Miten terveelle ihmiselle voi käydä niin?
Kunpa ajassa voisi palata taaksepäin. Ette usko, kuinka monta asiaa olisin sanonut ja tehnyt toisin. Olisin myös yrittänyt parhaani mukaan valmistautua kuoleman tuloon. Ehkä siihen ei pysty valmistautumaan.En tiedä. Kuka tietää?
Myöhemmin saimme tietää, että yöhikoilu ja kuumeilu ovat merkkejä kasvaimien liikkumisesta. Tässä tapauksessa ei ehkä ole liioteltua kutsua sitä myös lähtölaskennaksi.
Isä oli suht nuori, ei lähellekään haimasyöpäpotilaan tyypillistä ikää. Minä olen vielä nuorempi, suorastaan junnu, mutta jos sairastuisin vastaavaan sairauteen, niin ainakin nyt luulen, että jakaisin tiedon siitä lähimmäisteni kanssa. Toisaalta silloin joutuu myös itselleen tunnustamaan, että on vakavasti sairas, mitä ihminen ei ehkä normaalisti halua tehdä. Itse en halunnut myöntää itselleni, että isä olisi sairastunut haimasyöpään?Vai onko se niin, että tieto lisää tuskaa?
Kuten lääkärit sanovat, jokainen ihminen on yksilö ja kaikille sytostaatit vaikuttavat omalla tavallaan. En halunnut tekstilläni herättää pelkoja lukijoiden mieliin tai sydämiin vaan kerroin vain yhden ihmisen kohtalon. Yhden neuvon haluaisin kuitenkin antaa: sanokaa asiat, mitä olette halunneet sanoa ja harkitkaa, miten vietätte aikanne. Itse olisin halunnut viettää enemmän aikaa isän kanssa, mutta se ei onnistunut. Ei silloin, eikä enää koskaan.
- Haimasyöpähaima
- Re: Haimasyöpäriksulainen
- Re: Haimasyöpäharmitalvi
- Re: HaimasyöpäLeskeksi joutunut..
- Re: Haimasyöpähaima
- Re: HaimasyöpäLeskeksi joutunut..
- Re: HaimasyöpäKristiina
- Re: Haimasyöpähaima
- Re: HaimasyöpäKukkaketo
- Re: Haimasyöpähaima
- Re: HaimasyöpäKarita
- Re: HaimasyöpäJane
- Re: Haimasyöpähaima
- Re: Haimasyöpäsurusyksy
- Re: Haimasyöpäsurullinen73
- Re: Haimasyöpähaima
- Re: Haimasyöpäsurullinen73
- Re: HaimasyöpäEtsivä
- Re: Onko kurkkukipu lisäoire?surullinen73
- Re: Haimasyöpäsalla10
- Re: Haimasyöpäsurusilmä
- Re: Haimasyöpäsalla10
- Re: Haimasyöpäsalla10
- Re: Haimasyöpäsuvi06
- Re: Haimasyöpäsalla10
- Re: Haimasyöpäsalla10
- Re: HaimasyöpäRaider
- Re: Haimasyöpäsalla10
- Re: HaimasyöpäRaider
- Re: Haimasyöpäsalla10
- Re: Haimasyöpäsurusyksy
- Re: HaimasyöpäRaider
- Re: Haimasyöpäsalla10
- Re: Haimasyöpäsurusyksy
- Re: Haimsalla10
- Re: Re:salla10