Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Mistä lisää voimia jaksamiseen..?

Hei!
Olen itse elänyt kaksi kertaa puolisoni rinnalla syöpäkamppailua. Puolisoni sairastui suurisoluiseen B-solulymfoomaan 1 1/2 vuotta sitten eka kerran. Lymfooma sijaitsi hänellä aivoissa, ei muualla. Hän sai tuplarankat hoidot ja taudin piti olla nujerrettu vuosi sitten, mutta viime keväänä eka kontrollissa tauti uusi. Aloitettiin uudet hoidot, jotka kestivät korkea-annoshoito ja autologinen kantasolusiirto mukaan lukien 9 kk. Mies on jo kotiutunut sairaalasta. Meillä on kaksi kotona asuvaa lasta.

Eka kierroksella olin alun shokin jälkeen tosi reipas, vaikka välillä, varsinkin infektioiden jyllätessä miehessä solusalpaajien heikentäessä vastustuskykä, olin välillä tosi väsynyt. Mutta hoitojen eteneminen antoi voimia ja puhtia. Toisella kierroksella olin alussa tosi väsynyt,ahdistunut ja masentunut ja peloissani, kun hoitoihinkin liittyi dramaattisia käänteitä. Mutta sitten ne kääntyivät hyväksi.

Oikeastaan tällä toisella jaksolla minua on auttanut jaksamaan se, että olen opetellut elämään päivä kerrallaan, ihan opettelemalla opetellut. Jokainen päivä syöpäpotilaan rinnalla on erilainen, aamu voi olla hyvä, mutta illalla asiat voivat olla jo toisin. Olen omaksunut ajattelun, että jokaiselle päivälle riittää sen päivän murheet. Yritän ottaa asiat sellaisen kun ne tulevat. Huonoja hetkiä olen yrittänyt vältellä ajattelemasta etukäteen, ne tulevat, jos/kun ovat tullakseen.

Toinen voimia antava asia on luottamus. On vain luotettava siihen, että lääkärit ja hoitohenkilökunta tekevät parhaansa, on luotettava myö siihen, että käy niin kuin on ns. tarkoitettu, vaikka se raaalta tuntuukin. Kukaan ei elä ikuisesti ja jokaisen elämänlanka on määrämittainen, niin se vain on.

Meille syöpäpotilaiden omaisille hidas poismenon uhka on se raskain asia, kun voimme vain sivusta seurata toisen kärsimyksiä ja raskaita vaiheita. Siksi ilon aiheet, sellaiset asiat, joista voi löytää voimaa, tulee ammentaa arjesta, vaikka näin joulun alla yhdessä kynttilän valossa nautitusta jouluglögistä ja pipareista. Arjestakin voi tehdä "juhlan".

Olen itse käyttänyt rohkeasti ammattiauttajan apua ja ollut avoin, kirjoittanut ja purkanut ajatuksia päiväkirjaan. Mitä enemmän asiaa olemme puolisoni kanssa jakaneet keskenämme ja muille, sitä pienemmältä sairauden taakan kantaminen on tuntunut.

Meillä hoidot on ohi ja sairaala on tehnyt tehtävänsä parantavien hoitojen suhteen. Tulevat kontrollit kertovat sitten, onko hoidot tehonneet.

Voimia sinulle tosi paljon! Syövät ovat erilaisia, syöpätarinat ovat erilaisia ja jokaisen tarinan takana on erilaiset ihmiset. Silti omaisen tuska ja hätä on jokaisen tarinan takana yhtä suuri.
t. Suvi

suvi06 | 30.11.2007 klo 08:37:31