Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Henkisen puolen merkitys syövästä toipumiselle

Ihan tutulta tunteet kuullostavat joita mm. Santeri kuvasi.
Ystäväni laittoi sähköpostia (kun olin tuoreeltaan kertonut että sairastuin rintasyöpään) tyyliin "kyllä sinä siitä paranet, mun anopiltakin leikattiin syöpäkasvain kohdusta ja sekin parani". Kyllä sapetti niin perskuleesti se kommentti, olisin varmaan ärähtänyt jos suoraan päin naamaa olisi sanonut että "mistä helvetistä sinä sen tiedät että minä jään tästä henkiin? Ja että sun anopin syövällä ei ole mitään tekemistä mun syövän kanssa, hänhän selvisi siitä pikkuoperaatiolla, ei mitään sytostaatti- ja sädehoitorumbaa edes!" Mutta niin säästyi kaveri paljolta kun ei päin kasvoja kommenttiaan heittänyt, ehdin rauhoittua ennen hänen näkemistään.

Mutta kun siskoni, joka siis paras tukihenkilöni, sanoo että sinä kyllä tästä syövästä paranet, niin se ei ärsytä yhtään, päin vastoin lohduttaa. Miksiköhän reagoin niihin niin eri tavalla? No joo, sisko ei kyllä verrannut minun syöpääni kenenkään toisen syöpään, se se vikatikki varmaan olikin kaverin kommentissa ollut.... Niin ja meillähän on se yhteinen hoitajapoitsuprojekti vanhainkodissa kun kiikumme vierekkäisissä kiikkustuolissa, pitäähän minun se vielä ehtiä kokea...;-p

Olen välillä miettinyt noiden terveiden ihmisten kommentteja niiltä osin kuin ne tuntuvat pöntöiltä kommenteilta, että mitenköhän itse - jos olisin terve - osaisin suhtautua ihmisten vakaviin sairauksiin? Pääsisikö suustani joitain vastaavia sammakoita? Osaisinko keskittyä vain kuuntelemiseen ja myötäelämiseen ilman että minun täytyy mitään rohkaisevia kommentteja yrittää väkisin keksiä? Sitä asiaa en ole päässyt ainakaan rintasyövän osalta selvittämään. Miksi en edes muista suhtautumistani oman äitini rintasyöpään, joka leikattiin 15 v sitten? Äitini kyllä pimitti aika paljon tietoja ja viivytti kertomista. Taisi kertoa vasta siinä vaiheessa kun oli saanut patologin tulokset. Onko se sitten paras tapa kertoa, en tiedä.

Tämä meni nyt varsinaisesta otsikosta hieman sivuun minun pohdintoni mutta niinhän nämä aiheet usein rönsyilevät täällä, kiitos varmaan naisten monipuolisten "hämähäkinverkkoaivojen";)))

Päivä kerrallaan | 14.5.2007 klo 20:58:47