Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Henkisen puolen merkitys syövästä toipumiselle

Hei!

Siinä vaiheessa, kun syöpäkasvain on todettu ja leikattu eikä
täysin ole vielä varmaa, onko se karkuteillä jossain muuallakin kuin vain rinnassa, eipä tosiaan paljon naurata.

Itseltäni oli rintasyövän takia toiseen rintaan tehty osittainen rinnanpoisto oletuksella, ettei kasvia olisi muualla. Kuitenkin lääkäri totesi, ettei täyttä varmuutta pystytä sanomaan, ennekuin patologi on kasvin tutkinut.

Olin pää pyörällä syöpädiagnoosista ja tietysti epävarmuus toi mukanaan kaikenlaisia ajatuksia kuolemaa myöten. Leikkaus sattui kesäloman aikaan ja nuoremmalle tyttärellemme olimme luvanneet lomamatkaa sukulaisiin. Keräsin voimiani ja niinpä koko perhe matkasimme Etelä-Suomeen sisaruksia tapamaan. Ensimmäinen lohduttava lause sisareltani oli, " ota rauhallisesti, sitähän voi jäädä vaikka auton alle ". Ei paljon lohduttanut, kun en ollut vielä päässyt dignoosin aiheuttamasta ensijärkytyksestä ja surukin oli ottanut pihteihinsä. Halusinkin melko nopeasti takaisin kotiin omaan rauhaan surutyötäni ja järkytystäni hoitamaan. Hiljaisuus, musiikki ja runot auttoivat puolison ja lasten tuen lisäksi. Myöhemmin patologin tulosten jälkeen lobulaarisen monipesäkkeisen rintasyövän takia rintani jouduttiin leikkaamaan kokonaan pois. Kotona rauhottumisen ja perheen tuella pääsin yli senkin asian.

Tärkeää olisi, että läheiset ja ystävät kuuntelisivat "herkin korvin", missä syöpään sairastunut henkisesti liikkuu.

Itse sain sairastumisesta myöhemmin potkua uuden työuran luomiseen ja olen siitä tosi onnellinen. Eli jos jotain pahaa, niin aina jotain hyvääkin. Positiivinen asenne auttaa päivä kerrallaan, tässä hetkessä elämiseen. Eletty elämä tärkeää, vaikka lyhyempikin.

Sairastuessani toivoin, että eläisin siihen, kun nuorempi lapseni saisi lukion käytyä ja lähtisi opiskelemaan. Näin hänellä olisi paljon mietittävää oman elämänsä suhteen eikä minun mahdollinen uudelleen sairastumiseni ehkä aiheuttaisi niin paljon surua. Olen nyt onnellinen, koska ensimmäinen etappini häämöttää jo 4 kk päässä, tyttären kirjoitukset ovat syksyllä. Syksyllä hyvä asetta taas uusi tavoite, vaikka elänkin tätä päivää ja tätä hetkeä. Unelmat on toteuttamista varten!

Aurinkoista ja lämmintä kesää sinulle Kutri ja kaikille muillekin!
iirisrukka | 21.5.2007 klo 00:48:37