Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Matka, jolle en olisi halunnut
Cinne, kirjoituksesi kosketti. Sairaus on paljon muutakin kuin fyysisiä oireita ja hoitoja. Muuttuva ulkonäkö ei ole mikään pikkuseikka, ei varsinkaan jos työssä on paljon tekemisissä ihmisten kanssa. Mieheni sairastui suusyöpään. Iso leikkaus ja sädehoidot muuttivat pysyvästi ulkonäköä ja vaikeuttavat puhumista ja syömistä. Tästä on seurannut monenlaista ikävää varsinaisen sairauden lisäksi. Alentunut toimintakyky aiheuttaa masennusta, puhelimessa puhuminen on piinallista, samoin asioiminen esim. kaupassa. Mies on alkanut välttää perheen ulkopuolisia ihmiskontakteja.Sitten on nämä selänkääntäjät. Pahin pettymys on ollut veljeni, jonka perheen kanssa olemme viettäneet paljonkin aikaa yhteisten harrastusten ja matkojen parissa. Yhteydenpito hänen taholtaan loppui kuin seinään syöpädiagnoosin varmistuttua. Ei edes puhelinsoittoa. En voi olla pohtimatta sitäkin, että perustuiko aikaisempi kanssakäyminen siihen että me olimme useimmiten maksumiehiä, että nyt kun "palvelu ei pelaa", kiinnostus loppui... Tuntuu pahalta. Eniten ihmettelen sitä miten vähän tietää ihmisestä jonka on luullut tuntevansa.
Onneksi on myös myönteisiä yllätyksiä. Olemme tällä matkalla kohdanneet ihmisiä, joiden myötätunto ja auttamishalu lämmittää ja liikuttaa. Vakava sairaus paljastaa uusia puolia sekä meistä itsestämme että toisista. Cinne, toivon sydämestäni että sinunkin tiellesi osuu niitä jotka aidosti välittävät vaikeinakin aikoina. Ajattelen sinua lämmöllä ja toivotan nopeaa toipumista.
- Re: Matka, jolle en olisi halunnutSarisaara
- Re: Matka, jolle en olisi halunnutmiksi minä