Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: iloa ja surua=elämää

Kiitos osaan otosta iloon ja suruun.

Huomaan, että kuulun niihin, jotka ovat toki jatkaneet lähes normaalisti arkea töin ja toimin vakavan sairaudenkin jälkeen mutta jotka samalla myös kyselevät itsekseen sisimmässään hiljaa - etenkin tällaisina koskettavina, läheisen menettämisestä johtuvina surun hallitsemina ajanjaksoina: miksi minulle annettiin runsaasti jatkoaikaa ja hänelle ei, vaikka hänelläkin on pienet, isän huolenpitoa ja turvaa kaipaavat lapset.

Siksi "On pakko osata piilottaa tunteitaan" lauseesi kirpaisi mieltäni. Tiedän ehkä mitä tarkoitat sillä, koska itsekin peitin pitkään tunteeni, etteivät lapseni olisi olleet huolissaan, kuoleeko äiti nyt.

Kerro täällä meille niistä piilotetuista tunteistasi mistä haluat ja katsoisit tarpeelliseksi kertoa. On ymmärrettävää - siinä se äidin rakkaus käy ilmi - , ettet halua laskea niitä sairaan aikuisen tyttäresi harteille.

Muista että mitä koepalasta sitten käykin ilmi, meillä on onneksi aina tämä päivä, tämä hetki. Ja yhä enenevä määrä viisautta käyttää hetkemme oikein, itsemme ja toistemme parhaaksi.

Nyt keitän kahvit ja käyn päivän töihin. Voi hyvin!
Lenni | 28.5.2012 klo 09:01:19