Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Vinkkejä jaksamiseen?
Hei OMG!Pyydän anteeksi pitkää vastausta, mutta ajatuksia vaan on niin paljon. Toivon, että niistä joku auttaa sinuakin. Et ole yksin!
- Parasta ajanvietettä silloin kun en jaksanut mitään, tai en jaksanut keskittyä mihinkään, kun odotin vain ajan kuluvan kohti parempaa oloa: tumblr kuva/ajatus/musiikki-“kuvasto“. “Blogi“. Sen luominen ja tekeminen on todella helppoa. Itse ei tarvitse luoda/kirjoittaa välttämättä mitään, siihen voi kerätä vain muiden tuotoksia, hienoja kuvia ja ajatelmia, musiikkia, tai sinne voi myös laittaa omia tuotoksiaan. Se voi olla unelmien leikkikenttä, voima-ajatusten ja musiikin muistipaikka, tai voi syventyä johonkin tiettyyn aihepiiriin. Rajattomat mahdollisuudet. Tunnit sen parissa menevät huomaamatta, aina löytyy uusia kiinnostavia kuvia, “ystäviä”, tumblreita. www.tumblr.com
- Sairauden toteamisesta asti olen harrastanut “näkökulman vaihto” -leikkiä. Ajatukset ovat vain ajatuksia, tunteet vain tunteita, niillä voi leikkiä. Ajatukset, jopa tunteet voi valita. Tekee hyvää vaihtaa näkökulmaa, kuvitella ja katsella asioita totutusta poiketen, ihan päinvastaisesta vinkkelistä kuin ensimmäiseksi tuli mieleen tai on normi. Pitää rikkoa kaavaa. Mikä on tylsyyden vastakohta Nauru? Mikä on vitutuksen vastakohta?
- Nauru tekee hyvää. Voi nauraa itselleen, kaikelle. Kun sytohuuruissa hyvin valvotun yön jälkeen aamulla katselin peilistä kortisonin punoittamaa turvonnutta naamaa, verestäviä turvonneita silmiä, hapsuista kaljua, groteskia tissipuolta, en voinut muuta kuin nauraa vatsa hölskyen, vedet silmissä! Nauru on ihanaa. Vaikka se olisi naurua pimeässä. Naurusta voi tulla itku. Itkusta nauru. Nauru irrottaa ajatukset ja tunteet jähmeistä asetelmistaan. Olen syövän aikana oppinut nauramaan lempeästi, makeasti, armollisesti koko elämälle. Me “suunnittelemme“. Elämä kuuntelee. Tekee sitten mitä tahtoo.
- Omaelämäkerran kirjoittaminen on loistava ajanviete! Ensin tuntuu ettei muista mitään, mutta kun aloittaa, alkaa muisti palailla pätkittäin J Muistin avuksi voi katsella valokuvia jms. Itse olen onneksi joskus laatinut perinpohjaisen cv:n, joka oli ainoa paikka mistä löytyi tietylle elämänjanalle etapit oikeisiin paikkoihin - niin vähän sitä muistaa mitä-missä-milloin. Juuri siksi kannattaa kirjoittaa! “Se on sinuun kirjoitettu”! Alku voi olla tahmeaa, mutta jossain vaiheessa solmut aukeavat. Kannattaa olla kärsivällinen, luonnostella sitä mukaa kun muistaa, turhan itsekritiikin voi unohtaa, stilisoinin aika on myöhemmin. Asioiden muistaminen voi olla hyvin terapeuttista. Voi se olla vaikeaakin, mutta sitten vaan lempeästi ja turvallisesti voi mennä asioiden läpi. Se on hyvin antoisaa ja selkeyttävää. Ymmärtää itseään paremmin. On parempi aloittaa ajoissa. (Kirjoittamiseen löytyy myös paljon ohjeistusta netistä ja kirjoista.)
- Musiikki on myös vaivaton tapa saada sisältöä vaikeisiin hetkiin. Pitää vain pysähtyä kuuntelemaan “koko vartalolla“, ei vain taustamusiikkina. Kuulokkeet korville ja sukellus…
- Hyvät kirjat. Lukeminen kannatta aina. Joskus sytohuuruissa oli kyllä niin vaikeaa keskittyä mihinkään, että romaanin lukeminenkin oli hankalaa. Silloin voi lukea jotain, joka on pienissä paloissa: runoja, ajatelmia, vitsejä, sarjakuvia. Ja varsinkin, jos ei niitä koskaan normaalisti harrasta. Uusia tuulia, yllätä itsesi!
- Nyt keväällä kannattaa lähteä ulos, valoon, jos vaan jaksaa. Pienikin köpöttely auttaa, myös unta. Keppi käteen ja puroja tekemään, auttamaan kevättä! Onnea on katsella lintuja, puita, pilviä, haistella sulavaa lunta (ja koirankakkoja?)…
- Pilvibongaus http://hidastaelamaa.fi/2010/09/pilvien-tutkiskelu-ravitsee-sielua/
- Terveellinen uhmakkuus. http://www.voihyvin.fi/artikkeli/heimo-langinvainio-uhmaa-olosuhteita
- Nukkumiseen löysitkin vinkkini toisesta ketjusta: hoitoäänite :) Toivottavasti toimisi sinullakin! Ulkoilu ja puuhaaminen sen lisäksi. Jonkun mieltä vaivaavan asian tekeminen pois alta, vaikkei niin jaksaisikaan, siivoaa ja rentouttaa mieltä.
- Silloin kun en jaksanut lukea kuin pätkiä, luin Hilkka Olkinuoran ajatuksia kirjasta Nyt, aina. Siitä kirjoitin muistiin seuraavat ajatelmat vuodenajoittain:
Talvi
En hallinnut elämää. Elämä hallitsi minua.
Tämä on silti hyvä elämä. Sehän on ollut minun elämäni. Kaikesta katumuksesta on tullut viisautta.
Uskoisin.
Syksy
Huomasin sittenkin uudet mahdollisuudet.
Tämä on tätä elettävää elämää. Vielä on paljon tehtävää ja tehtävissä. Nyt osaan tehdä viisaammin ja paremmin.
Toivoisin.
Kesä
Olen vihdoinkin tutustunut itseeni. Nyt tahdon vielä ystävystyä.
Tämä on todella kiinnostava elämä. Olen löytämässä liian aikaisen ja liian myöhäisen välisen polun.
Luulisin.
Kevät
Lapsuudesta syntyi aikuisuus, luottamuksesta rakkaus, menneisyydestä nykyisyys.
Tämä on arvokas elämä. Rakennan siltaa, jolla itse kävelen, ja minun on hyvä olla siinä missä olen.
Sanoisin.
Voimia ja valoa, tsemppiä ja uhmaakin,
Bente
- Re: Vinkkejä jaksamiseen?Kukkurukuu
- Re: Kiitos: Vinkkejä jaksamiseen?Cuskan Alec
- Re: Vinkkejä jaksamiseen?hoit-su
- Re: Vinkkejä jaksamiseen?Bente
- Re: Vinkkejä jaksamiseen?palsternakka
- Re: Kiitos: Vinkkejä jaksamiseen?vitamiinit
- Re: Vinkkejä jaksamiseen?Cuskan Alec
- Re: Vinkkejä jaksamiseen?TummaSuklaa
- Re: Kiitos: Vinkkejä jaksamiseen?marijamari
- Re: Kiitos: Vinkkejä jaksamiseen?vitamiinit
- Re: Kiitos: Vinkkejä jaksamiseen?marijamari