Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Lasten reagointi äidin sairasteluun
Huomenta!Istahdin tähän koneelle, lapset vielä nukkuvat ja pihalla aurinko paistaa.
Kyllä lasten mielessä liikkuu niin monia asioita, joita emme edes osaa kuvitella.
Meidän nuorimpien lasten lapsuutta on varjostanut koko ajan äitin sairaus. On "terveitä" vuosia mutta sitten taas on alkaneet hoidot. Lapset yhdistävät sairauden juuri hiusten lähtöön ja äitin oksenteluun/sairaalassa oloon.
Olenkin täällä aina silloin tällöin kertonut lasteni kommentteja.
Tällä hetkellä 10-vuotias tyttö käy läpi pelkoja toki äidin menettämisestä mutta myös omasta sairastumisestaan. Vähän väliä on joku paikka kipeä ja yleensä ne kivut ovat jossain kohtaa luustoa, eli siellä missä minullakin on.
Olen lohduttanut, että sinulla on kasvukipuja ja ehkä löysät nivelsiteet, joita nilkan ja ranteitten kivut johtuvat. Ei mitään vakavaa.
Samaan aikaan hän elää ensimmäistä elämänsä suurta ihastusta, idoli-Ariin. Nuori neito unelmoi ja seuraavassa hetkessä suuri tuska täyttää silmät. Voi kun saisin elää hänen kanssaan vielä oikeat ensi rakkaudet , kuukautisten alkamiset, ripille pääsyt ja perheen perustamisen..
Ei ole ollenkaan reilua, että kun kaverit kertovat lomareissuistaan ulkomaille, meidän lapset sanovat, että meille ei voi tulla kaverit, kun äiti on saanut hoidot ja valkosolut ovat alhaalla, äitille on vaarallista jo tavallinen flunssa. Me ei voida lähteä lomalle, kun äiti ei jaksa, ja sairaala pitää olla lähellä, jos tuleekin yllättävä oire, joka vaatii välitöntä hoitoa syöpäpolilla.
Ollaan yritetty tehdä juhlajuttuja metsäretkistä oman perheen kanssa, ihmetelty luonnon heräämistä talviuniltaan, itketty porukalla kurjaa kohtaloa, mutta myös muistettu, että meillä on hyviäkin asioita elämässä. Silti on vaikea vastata lapselle, kun hän kysyy että miksi juuri meidän äiti on sairas..Ei siihen ole itselläkään vastausta eikä se ole omastakaan mielestä reilua.
Uskon kuitenkin, että tämä kova elämänkoulu on antanut lapsilleni jotain, mitä ehkä ei muilla saman ikäisillä ole, lämpöä ja toisen ihmisen huomioonottamisen taitoa ja sitä, että elämää eletään nyt, ei joskus myöhemmin.
Julia
- Aamukaffet latoomossa, kiitos :)kevätmieli
- Re: Aamukaffet latoomossa, kiitos :)kevätmieli
- Re: Aamukaffet latoomossa, kiitos :)marraskuu
- Re: Aamukaffet latoomossa, kiitos :)Tässä ja nyt
- Re: Aamukaffet latoomossa, kiitos :)kevätmieli
- Re: Aamukaffet latoomossa, kiitos :)kevätmieli
- Re: Aamukaffet latoomossa, kiitos :)kevätmieli
- Re: Aamukaffet latoomossa, kiitos :)marraskuu
- Re: Aamukaffet latoomossa, kiitos :)kevätmieli
- Re: Aamukaffet latoomossa, kiitos :)Kehäkukka
- Re: Iltateen aika latoomon väelle:)kevätmieli
- aamukaffelle, hoi:)santeri
- Re: aamukaffelle, hoi:)Tässä ja nyt
- Re: aamukaffelle, hoi:)kevätmieli
- Re: aamukaffelle, hoi:)lillukka
- Re: aamukaffelle, hoi:)tautinen
- Re: aamukaffelle, hoi:)santeri
- Re: aamukaffelle, hoi:)Kehäkukka
- Re: aamukaffelle, hoi:)lillukka
- Re: aamukaffelle, hoi:)kevätmieli
- Re: aamukaffelle, hoi:)Sartsa
- Re: aamukaffelle, hoi:)lillukka
- Re: aamukaffelle, hoi:)kevätmieli
- Re: Tervetuloa iltapäiväkahville!!:)))kevätmieli
- Re: lauantai-aamun kaffet katettu!MeriTuuli
- Re: Tervetuloa iltapäiväkahville!!:)))kevätmieli
- Lasten reagointi äidin sairasteluunPäivä kerrallaan
- Re: Lasten reagointi äidin sairasteluunjulia
- Aurinkoista sunnuntai-iltapäivää :)kevätmieli