Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: viikko sitten rintasyöpätulos

Heip =),

ihanalta tuntui saada vastauksia täältä, langan toisessa päässä on siis ihmisiä=D. Kaksi päivää meni näköjään ihan törkeässä shokissa, aivan jostais aunuksesta oli herätä aamulla, ja tajuta vasta jossain kohtaa sukkahousujen kanssa taikinoidessa, että prkl mulla on RINTASYÖPÄDIAGNOOSI. Laita siinä sitten sukkahousuja, päivää ja elämää eteenpäin, kun kaikki, KAIKKI on palasina parketin raossa, koko elämä. Lapsille olen puhunut aikuisten huolista, kun pari kertaa päivässä ulvon puhelimeen tätä jakoa, jossa jäin niin osattomaan kohtaan. Karua on ollut myös huomata, että mesoan eteisessä lapsille minuutissa ennen automatkaa kastuneista sukista, vaikka musta piti tulla niin parempi ihminen, ettei mitään määrää.

Jotenkin kummallisesti eilen oli normaali päivä. Käytiin laskettelemassa, paisteltiin makkaraa, ja kaikki tämä leikkaukseen liittyvä tuntui olevan toisella planeetalla tapahtuvaa muuta asiaa, vetistelin vain parissa nopeassa kohdassa koko päivän aikana.

Suku meinaa olla raiteiltaan, on rankkaa, kun ihmisten reaktiot ovat niin erilaisia, ja puhelimeen tulee viestejä, näkyy soittoja, ja mä haluaisin välillä ihan lomaa koko jutusta. Sit suku meinaa vähän pistää draamaa ja isoja tunteita kehiin, ja hyvä ettei katsella kenen vika tämä on, tuijotella toisiaan, että kuka mua on stressannut niin, että nyt on patti akalla povessa, ja ketä pitää siitä syystä kurmuuttaa. Voe herrajjumala sanon minä.

Kaiken tämän sukkahousujen ja suvun savuamisen keskellä on ihan tavallisiakin arjen huolia, ruoanlaittoa, lapset tappelevat, töitä pitää käydä illalla itekseen tekemässä siihen malliin sijaiselle valmiiksi, että on leikkaus tulossa ensi viikolla. Illalla sitten sinisenä hetkenä jysähtää parit kauhuskenaariot siitä, mitä on elokuvissa cancerista nähnyt,
ja mieleen painaa hullua paniikkia kaikesta. Olen ajatellut, että puoli tuntia päivässä riittää yhdelle naiselle tätä ulisevaa ja sielua hyytävää kauhugalleriaa, ja muuten elän tavallista elämää leikkaukseen asti. Ja sitten minä vasta tavallista elämää elänkin, kun patti on heitetty roskiin ja kansi läimästy päälle.

Hugs, sisters.
agatha | 25.1.2009 klo 06:24:20