Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Sipriina ja Ksantippa

No... en taida kärsiä samankaltaisesta "luonnehäiriöstä" kuin Sinä Karhutar;o)! Muun sorttista hulluutta kyllä löytyy... En ole jaksanut paljon pohtia, kuinka tehostaa sädehoitoa. Lähinnä tunnen kulkevani virran mukana. Koen itseni ja vaikutusmahtini tälle sairaudelle kovin rajalliseksi. Ehkäpä elintapani ovat entisestään muuttuneet hieman terveellisempään suuntaan ja olen yrittänyt huolehtia riittävästä liikunnasta ja ulkoluista.

Toisaalta hyvin hetkittäisiä ahdistuksia lukuunottamatta olen tuntenut itseni harvinaisen terveeksi. Olen entistä enemmän osannut nauttia arkipäiväisistä asioista ja siitä, että olen vain olemassa tekemättä ja saamatta aikaan mitään suuren suurta. Nautin lasten seurasta, lukemisesta, luonnosta, kirjoittamisesta ja ihan vain olemisesta. Ennen minulla oli minuuttiaikataulu ja aina olin johonkin menossa. En kyennyt hetkeäkään olemaan paikallaan. Vapaapäivätkin olivat tuskallisia, kun etukäteen piti miettiä, että mitä tekisi. Eli tunnen itseni tällä hetkellä itseasiassa terveemmäksi kuin koskaan, paitsi hoidot ajoittain aiheuttavat sairauden tunnetta;o)! Mutta sieluni levottomuus on selvästi vähentynyt... En väitä, että tämä syöpä sen teki, on muitakin tekijöitä. Ja toisaalta minulla ei toistaiseksi ole ollut kuin pieni metastaasi yhdessä kainalon imusolmukkeessa. Ehken olisi yhtä rauhallinen, jos syöpä olisi levinnemmpi. Vaikka mistä sitä tällaista tietää muuta kuin vasta sitten, kun itse kokee tämän tilanteen? Ihminen voi olla ihmeen sopeutuvainen.
Ksantippa | 3.11.2007 klo 16:03:11