Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Murtuneet siivet
Minun siipeni ovat murtuneet.Askeleet olivat ennen keveät,nyt raskaat.Sydän ja siivet ovat murtuneet.Jumala nyt miksi tämän teit, miksi otit pois sen mitä paljon rakastin,äitini?
En usko Jumalaan enää,rukoilimme lapseni kanssa joka ilta äidille,mummolle paranemista syöpään mutta Jumala ottikin äitini,mummon pois.Millainen Hän oikein on?Koskaan en anna anteeksi tätä.Meitä ei kuunneltu joten ei Hän ole edes olemassa.Uskon yhtä paljon "Häneen" kuin joulupukkiin.
Oma elämänhalu on poissa.Olen niin väsynyt,onneton.Kuolemasta aikaa 2,5kk ja suruni ei ota helpottaakseen.Itken joka päivä katkerasti ja kyselen MIKSI.
Olen niin yksin tämän suruni kanssa,vain sururyhmän kirjoittajat ovat ystäviäni."Ystävät" täällä kotipuolessa vaan toteavat että äidilläsi on nyt parempi olla,ei kipuja,tuskia.Toivoivatko äitini kuolemaa?Ei tuommoiset voi olla ystäviäni.
Äitini ei ehtinyt edes kipuja tulla tuntemaan koska kaikki meni nopeasti ohi.Miksi minulle sitten tuommoisia puhutaan,he eivät tienneet äitini voinnista enempää kuin minä.Minä tiesin kaiken.Äiti itse kertoi ja sain lukea potilaskansiota(äidin luvalla)terveyskeskuksessa.
Olen niin katkera elämälle miksi elämän piti mennä näin.
En ole itsesäälissä mutta olen katkera,väsynyt,murheen murtama,tunnen kuinka suruni vain syvenee syvenemistään.Mietin mitä kaikkea teimme äidin kanssa viime vuonna tähän aikaan,ei ollut tietoakaan sairaudesta.Vasta toukokuussa tuli tieto sairaudesta ja nyt äiti ollut poissa luotani 2,5kk.
Luulenpa että siipeni eivät enää koskaan parane.Minulta vietiin pois niin paljon,niin paljon, etten vielä edes ymmärrä.
Minä vaan kuljen kohti entistä syvempää pimeyttä.Portit olen ylittänyt.Missä olen?
Haluan huutaa suruani,se vain tekee patoaan sydämmeeni,rikkinäiseen sydämmeeni.Ei edes mene pois rikki menneestä kohdasta.Suruni on kuin syöpä joka pitää kiinni tiukasti siitä mihin on tarttunut.
Minä menetin niin paljon,kaiken, paitsi lapseni.Pysyköön edes hän minun luonani.
- Murtuneet siivetnina
- Re: Murtuneet siivet..pipa..
- Re: Murtuneet siivetEnkelintytär
- Re: Murtuneet siivetIkävä isiä
- Re: Murtuneet siivetMirosa