Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
katkeruus ei helpota
Ennenkin on täällä kirjoitettu siitä, miten läheisen kuolema herättää katkeruuden ja vihan tunteita. Kun oman rakkaan elämä katkeaa niin äkisti, on sitä niin vaikea käsittää saatikka hyväksyä. Äidin kuolemasta on nyt vajaat 9 kk, ikävä on aivan suunnaton. Aaltoliikettä tämä todella on. Välillä arki on ollut jo helpompaa, nyt taas tuntuu että sisällä vellova viha ja katkeruus syövyttää mielen. Olen täynnä tukahdutettua vihaa. Tekisi mieli huutaa ja itkeä, raivota ja heitellä tavaroita. Helpottaisi sekin, kun olisi joku jota "syyttää" äidin syövästä ja kuolemasta...joku johon purkaa ja kohdistaa kiukkunsa. Nyt kierin syyllisyydessä, miksen tajunnut äidin oireita aiemmin, miksi en kuunnellut paremmin, miksi en...Kirjoitin äidille äidin viimeisinä päivinä kirjeen, jossa kerroin mm., että tiedän että meidän on vain hyväksyttävä tapahtunut, emme voi jäädä katkeruuteen, emmekä kysellä turhaan "miksi?". Äiti tosin olikin koko ajan reipas, eikä ainakaan meille näyttänyt katkeruuttaan. Sanoi vain, että onhan tämä surullista mutta minkäs tälle voi. Mutta nyt minä siis ryven syvällä katkeruudessa. Tuntuu niin väärälle, ettei äitini koskaan saanut nauttia eläkepäivistä, eikä viettää enempää aikaa rakastamiensa lastenlasten kanssa. Lapsillani olisi ollut täydellinen mumma, mutta niin vähän aikaa saivat lapset hänestä nauttia, että tuskin enää isona mitään muistavat. Ja olisin se minäkin vielä kaivannut äitiä...Tiedän, että tällainen vuodatus tuntuu varmasti pahalta vaikka äidistä, joka on menettänyt oman lapsensa. Sitä surua en pysty edes käsittämään, kun tämäkin tuntuu niin vaikealle. Kertokaa ihmiset hyvät, miten olette hyväksyneet rakkaanne kuoleman ja miten olette voittaneet katkeruuden ja vihan tunteet? Tämä on kuluttavaa, olen kuin lapsi joka kinuaa kaupan kassajonossa karkkia, minä vaan haluan, että elämä ei olisi mennyt näin...
Sekavaa omaa tuskaa, kiitos kaikille että sain purkaa tunteitani.
Ja voimia!
- katkeruus ei helpotasurusyksy
- Re: katkeruus ei helpotaorvokki
- Re: katkeruus ei helpotamuistot
- Re: katkeruus ei helpotaKristiina
- Re: katkeruus ei helpotapk855922
- Re: katkeruus ei helpotaTiltu_R
- Re: katkeruus ei helpotaHeidi73
- Re: katkeruus ei helpotamuistot