Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Eikö tämä koskaan hellitä!

Huomenta teille kaikille.
Olen onnekas kun saan lukea runojanne. Niiden sisältöön on niin helppo samaistua ja aistia se tuska. Itse en vaan osaa pukea kaikkea noin kauniisti ja herkästi sanoiksi.
Itselläni on kyllä vihko tallessa sairaalasta olo ajalta johon olen kirjoittanut päiväkirjaa.
Olimme sairaalassa tiivisti mieheni kanssa vuoroteltiin.
Itse olen nyt kanssa huomannut että en muista ensimmäisestä vuodesta pojan kuoleman jälkeen kaikkia asioita.
Jäin töistä Antin sairastuttua vuorotteluvapaalle. Se onneksi järjestyi helposti ja pian.
Olin vuoden loppuun sillä vaikka poika kuolikin elokuussa.
Tuntui hyvältä olla kotona ja huolehtia kahdesta nuoremmasta pojasta.
Meillä on palanut kynttilä lyhdyssä melkein yötä päivää. Hautausmaa on vain noin reilun kilometrin päässä ja miehelleni se on erityisen tärkeää kun käymme viemässä sinne aina kynttilän palamaan.
Nyt minun on pakko kiirehtiä töihin.
Pakko oli kuitenkin kurkata myös tänne....
Aurinkoista päivää teille kaikille :)
Äiti | 27.4.2007 klo 07:43:13