Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: eikö tämä koskaan hellitä
Kaunis runo. Kiitos kun jaoit sen kanssamme. Minäkään en mikään runoilija, mutta runoja tuli rustattua lapsen sairauden aikana, kuolemankin jälkeen, sekä minun että tyttären. Yhtäkkiä vaan piti ottaa paperi ja kirjoittaa mieleen tulevat sanat. Sama se mitä kriitikot niistä, terapiaa ne meille on... lohduntuojia ja tapa purata tunteita. Jotenkin runot on niin henkilökohtaisia ja en kipeimpiä tahdo edes jakaa, vielä ainakaan. Toisaalta en osaa valita minkä jakaisin, jokaisessa on minulle tärkeää asiaa. Silti taidan pari jakaa kuitenkin...Kuuntelen hänen hengitystään,
katselen lapsen kasvoja,
joilta elämä on hiipumassa.
Enkeliä on jo odotettu,
lepoa lapselle toivottu.
Kun luulen hetken kuulleeni
siipien havinan,
kun luulen tovin nähneeni
enkelin saapuvan,
säikähdän
ja pelotankin sen pois.
En olekaan valmis.
En koskaan ole.
Seuraava on ensimmäinen lohturuno, jonka kai kirjoitin omaan tarpeeseen. Muka lohduttelin kuollutta lastani, huomasinkin lohduttelevani lähinnä itseäni. Nämä sanat on nyt kahdesti lentäneet poikani syntymäpäivänä kohti taivasta ilmapallojen kanssa, joita on sama määrä kuin olisi vuosia... viime kesänä 14 palloa nipussa.
Kultapieni, lapsirakas
pidä hymy tallella,
vaikka tuli aika meille
luopua ja erota.
Sateenkaarisiltaa myöten
oli aikasi astella.
Nyt on sulla poikakulta
oma pilvenhattara.
Sekä taivas täpötäysi
ihmeellisiä aarteita.
Enkeleitä turvanasi
suuri joukko seurana.
Kiitos, että saimme kanssas
palan matkaa kulkea.
Tulee aika jolloin pitää
meidän sua seurata.
Reittiäsi vuorollamme
perässäsi astella.
Ennen kuin me kohtaammekaan
sateenkaarisillalla,
meidän täällä taival matkaa
pitää vielä kulkea.
Elämme siis toivossa,
saamme vielä kohdata.
Sydämet täynnä rakkautta,
ikävää ja kaipuuta.
Syli tahtoo kovasti,
sua vielä halata.
Kietoa kädet ympärilles,
syliin sulkea.
Olet rakas ikuisesti,
emme Sinua unohda.
Odota meitä rauhassa,
sateenkaaren takana.
Olet meille tähti kirkkain
tähtitarhassa.
Et millään muotoa loukannut ainakaan minua, et varmaan muitakaan. Jos Jumalaan lujasti uskoo, ei sitä pitäisi mikään horjuttaa, eikä loukkaantua toisen erilaisesta vakaumuksesta. Sama lupa kertoa uskostaan kuin päinvastoin. Itse välillä luotan ja uskon, ja välillä sen taas kadotan.
Runosi mainitsi perhosenlennon. Oletko kuullut laulun Perhonen ? Alkaa sanoilla "Eilenhän vasta katselin lasta, haurasta kasvavaa..." Kaunis laulu. Lapseni hautakiveen on muuten kaiverretu perhonen. Perhonen oli hänen harvinaisen sairautensa kansaivälisen yhdistyksen tunnus. Hän ei kuollut syöpään, vaan neurologiseen kertymätautiin. Minä olen oman syöpäni takia täällä sivuilla pyörimässä. Se todettiin 1v 5 kk lapseni kuoleman jälkeen.
Oletko muuten osallistunut johonkin sururyhmään? Miten jaksat töissä?
- Re: eikö tämä koskaan hellitätiltu