Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: ... ja ei kuitenkaan
Salla ja Fallingteardrops ja kaikki muut surevat,Voi kun saisin olla kaikkien teidän luonanne, isosiskona sulkea teidät syliini tai tarjota olkapääni ja korvani kuuntelemista varten!
Viime aikoina kun luen näitä suruviestejä, haluaisin tehdä paljon enemmän kuin vain kirjoittaa muutaman osanoton sanan, mutta aina ei sitäkään ehdi, anteeksi suruystävät, siispä lähetän hiljaisen pyynnön tämän elämän luojalle, että lähettäisi hyvät enkelit lohduttamaan ja kantamaan teitä.
Itse olen siinä etuoikeutetussa asemassa, että asun pääkaupunkiseudulla ja mahdollisuus surun purkamiseen useissakin henkilökohtaisessa kasvoista kasvoihin tavoissa on mahdollista, mutta tämäkin vain itse etsien, ei kukaan tullut kertomaan, että tule tänne suremaan. En enää oikein muista miten jaksoin tarttua puhelimeen tai mikä vei minut näkemään milloin mistäkin ryhmästä. Tämäkin minulle kaikkein tehokkaimmaksi surunpurkauskanavaksi muodostunut keskustelupalsta tuli minulle tutuksi vasta melkein vuosi lasteni isän kuolemasta. Kiitos niille kaikille ystäville, joiden kanssa pidämme "surusiskoina" henkilökohtaistakin yhteyttä - ja mukaan saa liittyä kuka tahansa - tunnen voivani jo paremmin ja jaksavani jatkaa elämistä lapsilleni, läheisilleni ja työlleni. Niinpä haluaisin osaltani olla "kaarisiltana" uuteen iloon kaikille sitä tarvitseville. Tyyne sanoi yhdessä viestissään, että kannamme menetyksen surua aina mukanamme. (Muuten Tyyne, saitko nyt mailini, jonka lähetin eilen omaan sähköpostiisi?) Näinhän se on, mutta pakko meidän on löytää se uusi elämänilo jotenkin, eikä se tarkoita sitä, että unohtaisimme poismenneet rakkaamme, he ovat kanssamme aina, jos uskomme niin, erilaisessa olomuodossa.
Fallingteardrops, voisit kävellä tai soittaa seurakuntasi toimistoon ja pyytää päästä jonkun työntekijän puheille, että tarvitsisit nyt apua, oman sururyhmän, kirkon työntekijöillä on velvollisuus auttaa.
Sallahyvä, älä anna periksi, itkeitke, mutta älä anna periksi, yritän kantaa sinua ajatuksissani.
Rakkaudella, lämmöllä, teitä kaikkia muitakin suruystävät ajatellen
Tuulapirkko
- ... ja ei kuitenkaansalla10
- Re: ... ja ei kuitenkaanfallingteardrops
- Re: ... ja ei kuitenkaanpinjaenkeli
- Re: ... ja ei kuitenkaanpinjaenkeli
- Re: ... ja ei kuitenkaantuulapirkko
- Re: ... ja ei kuitenkaan"helinä"
- Re: ... ja ei kuitenkaantulppu
- Re: ... ja ei kuitenkaananneli
- Re: ... ja ei kuitenkaanmuistot
- Re: ... ja ei kuitenkaantuulapirkko
- Re: ... ja ei kuitenkaantulppu
- Re: ... ja ei kuitenkaan"helinä"