Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: ... ja ei kuitenkaan

Moikka!

Mulle on tullut tutuksi myös tuo kuoleman odotus. Kun on oikein huonoja päiviä niin sitä vaan itkee ja toivoo että minutkin otettaisiin pois, sinne rakkaan luo. Minullakin on kaksi pientä lasta jota pitää ajatella mutta kun tuska on suurin ajattelee vain itseään. Joskus pelästyy ajatuksiaan, jos tämä tunne ottaakin vallan. Mitä sitten tapahtuu, mutta eihän minusta sitten enää olisikaan äidiksi. Joku muu sukulainen hoitaa varmasti paremmin. Pitkiä ja piinaavia ovat nämä hetket siihen saakka kunnes jälleen näemme. Ikävä suunnaton. Miksi minulle kävi näin?
"helinä" | 28.1.2007 klo 17:10:19