Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Opetus

Minulle suru on opettanut sen, että täytyy osata pysähtyä ja arvostaa asioita hetki kerrallaan. Siskoni joka oli kuin toinen puolisko minusta, ei enää saavukkaan synttäreille, nimppareille ei mihinkään mistä vielä olisimme voineet nauttia yhdessä. Huomenna synttäripäivänäni ei istu kaffekupposen vieressä rakas ihminen joka aina muisti kaikkien merkkipäivät, vähäisimmätkin, kaiken kiireensä keskellä.
Mutta kun katson pöydällä olevaa hänen kuvaansa, niin edelleen ne nauravat silmät kertovat, että pikkusiskon on jatkettava elämää eteenpäin, eikä saa pysähtyä. Siksi tunnen, että hän on aina sydämmessäni ja mukanani, minne ikinä kuljenkaan.
Olin viikonloppuna mm. isomassa porukassa ensimmäistä kertaa hänen kuolemansa jälkeen ja kaikki ystävät siinä lähelläni, ja vaikka ei paljon puhuttu, niin oli läheisyydentunne niin voimakas, että kyyneleet olivat herkässä kaikilla.
Toivon myöskin sinulle Aurinko paljon voimaa ja jaksamista kasvattaa pieni poikasi aikuiseksi asti, hän on varmasti isompana kiitollinen, että hänellä on niin hieno Isä.
Sinulle sopii myöskin kannustuksena useasti käyttämäni riimi: " On hyvä olla heikko, taipua tuuleen, KESTÄÄ kuitenkin katkeamatta."
Kaikille muillekin jälleen terveisiä, lähettelee: Pikkusisko
muistot | 14.8.2006 klo 15:46:50