Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Opetus
En tiedä onko tuntemukseni varsinainen opetus, mutta muuttaahan kuoleman lähellä eläminen ja se läpi käyminen läheisen ihmisen kanssa varmasti elämänarvoja. Viime keväästä lähtien kun kuolema alkoi olla ajatuksissa ja tiesi sen olevan tuloillaan , kaikki muu tuntui vähäpätöseltä ja pieneltä.Muiden ihmisten ongelmiin ja juttuihin ei osannut suhtautua kun toisessa vaakakupissa oli kuolema. Nyt tapahtuneen jälkeen surutyötä tehdessä huomaan itsessäni tietynlaista rohkeutta.
Ajatuskulku menee, kun on jo elänyt kuoleman läpi kaikki muu on pienempää. Asioihin ja tilanteisiin voi mennä pystypäin sillä mikään ei voi vahingoittaa minua enää enempää kuin olen jo kokenut ja elänyt. Tämä tuntuu tietynlaiselta hullunrohkeu
delta enkä tiedä kuin kauan asiat näin menevät.Voihan tämä liityä varsinaiseen surutyöhönkin ja tasoituu sitten aikanaan
Mutta uskon että jotain siitä jää koko loppuelämän ajaksi eli
kuolema muuttaa varmasti jotakin meissä. Toivottavasti toivo taas löytyy ja saan taas normaali elämästä kiinni niin kuin tekin entistä viisaampana ja rohkeampana. Rakkaan ihmisen muistoa vaalien.
- OpetusAurinko
- Re: Opetussaatan
- Re: Opetuscarmeen
- Re: Opetussurusyksy
- Re: OpetusAurinko
- Re: Opetuspinjaenkeli
- Re: Opetusvaimoke
- Re: Opetussusie
- Re: Opetuskotilo
- Re: Opetusmuistot
- Re: Opetusantti
- Re: OpetusLeskeksi joutunut..
- Re: Opetussusie
- Re: Opetusmustaan pukeutunut äiti
- Re: OpetusMynthon