Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Hyvää matkaa


Hei vaan kaikille ja kiitoksia viesteistänne!! Ne antavat kyllä lohtua ja voimaa jaksaa, koska tuntee ettei todellakaan ole ainut jota elämä on kolhaissut pahemman kerran isän kuoleman myötä. Nytkin tällä hetkellä äitini tuli avuksi ja isän tavaroita ja hänen asuntoaan siivoilemme, koska pidän muistotilaisuuden isälle kotonamme, jotta voimme keskittyä myös niihin ilon aiheisiin ja isän letkautuksiin, koska hän oli erittäin huumorintajuinen mies ja monta naurettavaa tilannetta saanut aikaan. Hyvänä esimerkkinä on sellainen, että kun isäni oli ollut vuoden raittiina ja hän lähti kuntoutukseen eteläsuomeen silloisen naisystävänsä kanssa ja pelkäsi jo kotona että miten hän voisi luistaa lenkkeilystä ja muusta urheilusta,jota kuntoutuksessa oli tarkoitus harjoittaa muun terapian lisäksi. Sanoin vain, että höpöhöpö ja mee ostahan lenkkarit ja alat vain liikkumaan niin kunto siitä kohenee. Mieli oli isällä hyvä ja korkealla mutta yleiskunto huono juomisen johdosta. No isä otti ja osti tennarit ja verkkapuvun ja lähti kuntoutukseen. Siellä sitten hei kuntoutuksen alussa porukka oli lähtenyt lenkille ja, koska porukka oli uutta ja vasta tutustumisvaihe oli toisiin menossa niin tunnelma oli vähän vaisu, outoja kun oltiin. Siinä lenkkeilyn temmellyksessä ohjaaja oli sitten tuumannut että no niin Esa, nyt vain töppöstä toisen eteen reippaasti johon isä oli tokaissut että"kuule jos sinäkin oisit juonnut viimiset 15 vuotta niin et kävelis yhtään kovempaa..." Silloin oli ryhmä alkanut nauramaan aivan vääränä, isä kun ei salaillut taustaansa ja kaikille oli valmis alkoholismista ja vieroituksesta kertomaan. Silloin oli tullut ryhmähenki esiin ja kaikki alkaneet avoimesti puhua toisilleen ja tunnelma oli hetkessä muuttunut vapautuneeksi. Ohjaaja oli oikein halunnut kävellä loppumatkan isän kanssa ja keskustella asioista. Isäni oli siis tosi supliikki mies ja monet naurut hänen kanssaan sai nauraa niin tutut kuin tuntemattomat. Tämän vuoksi halusin pitää muistotilaisuuden meidän kotona, jotta mukana olisi myös iloa ja jokainen voisi kertoa niitä hauskoja muistoja isästä. Ja itsekkin voin paremmin isästä puhua kotona kuin seurakuntakodilla, koska mieleen tulee varmasti paljon asioita joista haluan puhua. Niistä hetkistä lastenlasteni kanssa ym. Pojallani oli tapana pukeutua samalla tavalla kuin pappa ja jos aamuisin, kun poikani kohta 4v, juoksi pappan puolelle ja isällä oli esim. jo oloasu päällä niin sanamlaiset vaatteet piti pojalle kaapista tuoda tai sitten pappan piti ottaa housut pois jotta kumpikin oli vain kalsareillaan...ja sitten heti piti keittää yhdessä kahvit, poikani on jo kauhea juomaan kahvia, sen pappa eli isäni opetti ja palasokeri vain suuhun ja kahavia perään.Tämä toistui melkein joka aamu..Pappa oli niin tärkeä ja rakas kummallekkin lapselleni
Nyt sitten täällä kereäilemme isän tavaroita ja samalla koitetaan selittää miksei pappa tule sairaalasta kotiin ja missä hän on nyt...Isän puoli on kohta siivottu ja ovi sulkeutuu sinne puolen kohta osin. Muistoissani isä silti istuu keittiön pöydän äärellä juoden kahvia poikani kanssa, tai sitten pelaa totoa tietokoneellaan, ravimies kun oli...ja siitäkin hauska muisto kun totoa isän kanssa ruukasimme veikata joka ilta niin olipas sellainen lähtö että isän veikkaama hevonen juoksi lähtöautoon kopiksi ja minun kaakkini lähti juokemaan väärään suuntaan rataa ja kyllä siinä sitten naurettiin että ei olis veikkaus kaksariin voinnut paremmin mennäkkään... Mutta ei nyt täytyy lähteä jatkamaan siivousta, koska äitini siellä yksin ahertaa. Välillä taas piti päästä tuntojaan kertomaan. KOska on tämä äidillenikin niin vaikeaa, naimisissa kun olivat 20 vuotta ja hyviä ystäviä koko ajan erosta huolimatta...
Bablo | 15.3.2011 klo 15:39:54